Mitä iloa tutkimuksesta, osa II

Jatketaan edellisen blogin aiheesta "mitä hyötyä vapaan sivistystyön alaan kuuluvasta aikuiskasvatustutkimuksesta on käytännölle ja päättäjille".

Tehdään testi. Otetaan tarkasteluun tutkimustiedon keskeinen kansallinen jakelukanava, Aikuiskasvatus-lehti. Selvitetään, mitä aihetta koskevaa tutkimusta tiedelehti on julkaissut ja miten se hyödyttää käytäntöä.

Testi alkaa hieman huonosti, sillä vuosikerroista 2008 ja 2007, kahdeksasta tuoreimmasta numerosta, ei löydy ensimmäistäkään tutkimusartikkelia, joka kuuluisi vapaan sivistystyön aihepiiriin. Sen sijaan yrittäjyyskasvatusta ja työssä oppimista käsitellään ansiokkaasti, tärkeitä aiheita nekin. Yksi piste niille, jotka valittavat tutkimustiedon vähäisyydestä.

Ensimmäinen sivistystä sivuava tutkimusartikkeli on numerossa 3/2006. Sen teemana on media aikuisen kasvattajana. Kelpuutan kuitenkin mukaan vain sellaiset tiedeartikkelit, joihin sisältyy empiiristä aineistoa. Ensimmäinen teksti perustuu "keskusteluihin, informaation vaihtoon ja yhteistoiminnalliseen oppimiseen", joten valittajat saavat toisen pisteensä.

Lasken rimaa ja hyväksyn tutkimukseksi myös teoreettiset pohdinnat ja kirjallisuuskatsaukset. Niitäkin tarvitaan avaamaan uusia teoreettisia näkökulmia, ja joskus aikalaiskeskustelu on nostanut esille toimivia tutkimusnäkökulmia.

Aloitusartikkeli käsittelee medialukutaitoa uuden sosiaalisen median, yhteisöllisesti tuotetun tiedon näkökulmasta.

Hyöty? Jos Kauhajoen poliisi olisi osannut edes sosiaalisen uusmedian aakkoset, olisiko kouluampujalta otettu pyssy pois ampumista edeltäneenä päivänä? Tutkijat saavat ensimmäisen pisteensä.

Seuraava artikkeli käsittelee kansalaistoimintaa ja tietoyhteiskuntaa kansalaisverkkojen ja 'digitaalisen voimistumisen' pohjalta. Aihe on erittäin tärkeä, ja itse kukin aktiivisesta kansalaisuudesta, osallisuudesta ja tietoyhteiskunnan tasa-arvoistumisesta kiinnostunut voisi siitä oppia.

Artikkeliin sisältyy hieno spiraalimalli. Se kuvaa, kuinka "digitaalisen voimistumisen spiraali käynnistyy edellytysten keskiöstä ja etenee tiedollisten ja taidollisten muutosten kautta yhteisön ja yksilön osallisuutta ja toimijuutta lisääviksi seurauksiksi". Suomeksi ehkä tarkoitetaan, että kansalaisvaikuttaminen verkossa vaatii tietokoneen käyttötaitoa ja lisäksi halua ja kykyä vaikuttaa yhteisiin asioihin. Valittajat saavat kolmannen pisteensä, sillä kapulakieli haittaa tutkimustulosten hyödyntämistä.

Syklimalli vaatisi sitä paitsi kehittämistä. Siihen on vaikea sijoittaa kansalaishyperaktiivista Ilomantsin-mummoa (terveisiä!), joka kuitenkin vasta viime vuosina on opetellut tietotekniikan saloja, viimeksi käyttämään sähköpostin reply-komentoa.

Medianumeron kolmas artikkeli käsittelee ihmisten taipumusta hahmottaa teknologiaksi vain uusin teknologia. Kännykkä tai kannettava on teknologiaa, mutta kirja tai kahvinkeitin ei.

Hyöty? Oppimateriaalien kehittäjille olisi hyvä ajatusleikki miettiä erilaisten oppimateriaalien käytettävyyttä, vaikka perinteisen vessatestin avulla: Kokeilepa surffata vessassa. Kirjan kanssa se kyllä onnistuu.

Lehden viimeisessä tiedeartikkelissa tarkastellaan aikuisten mediatajua ja -kasvatusta. Television ja lööppijournalismin kurimuksessa elävälle kansalle teemojen pohdinta olisi paikallaan. Mutta onko jossain kansalaisopisto, joka järjestää kriittisen mediakansalaisuuden kursseja? Sellaisille olisi tarvetta. Vai onko nykyinen "salkkarikansalaisuus" yhteiskunnallisesti turvallisempaa?

Pistelasku meni sekaisin uutisvuotomaiseen tapaan. Sovitaan että "Jarin joukkue voitti pistein 6-8".

Julkaistu: 11.3.2009 klo 7:00

Delicious Facebook Kerro kaverille

Keskustele aiheesta »