Suomen Kansanopistoyhdistyksen puheenjohtajaehdokkaiden kysely

1. On väitetty, että vapaan sivistystyön asema kansanopistojen toiminnassa on viime vuosina heikentynyt. Pidättekö väitettä oikeana? Mikäli pidätte, mitä teidän mielestänne pitäisi tehdä sen vahvistamiseksi.

Paula Kuusipalo: Vapaan sivistystyön vahvistaminen on tärkeätä, ja tehtävämme on yhdessä muiden vapaan sivistystyön järjestäjien kanssa yhteistyössä kehittää toimintaamme vastaamaan tämän päivän koulutustarpeita. Meidän tehtävämme on miettiä, keitä ovat tämän päivän "maaseudun nuoret", jotka tarvitsisivat kansanopiston tarjoamaa mahdollisuutta keskittyä opiskeluun ja hankkia eväitä elämäänsä nykyajan suomalaisessa yhteiskunnassa.

Kaisa Lindström: Monenlaisista syistä johtuen vapaan sivistystyön vahvistamista tarvitaan. Vaikka
kaikessa koulutuksessa on jatkuvasti seurattavaa ja haasteita, on vapaa sivistystyö se, jota muut eivät voi puolustaa kuin vapaan sivistystyön toimijat itse. Erityisesti pitkäkestoinen vapaan sivistystyön koulutus tarvitsee uusia eväitä. Käynnistyvä kansanopistojen opintosetelikokeilu on myönteinen signaali. Toivottavasti se rahoitusmuotona saa pysyvän aseman.

Aki Ojakangas: Arviointitutkimusten mukaan vapaan sivistystyön suhteellinen osuus on laskussa. Sitä kohottavia elementtejä on rakennettu yhdessä viranomaisten kanssa, mutta niiden toimien avulla tilanne ei ole vielä muuttunut. Opistojen tarjonnassa vapaan sivistystyön koulutusta on varsin hyvin olemassa. Opintotuen kohottaminen muun koulutuksen tasolle loisi edellytyksiä vapaan sivistystyön opiskelun kasvulle.

Hannu Salvi: Jos katsotaan suoritelukuja ja saatuja valtionosuuksia, niin näin on. Toisaalta on niin, että opistojen tarjontaan tulleiden uusien aikuiskoulutusten taustalla on pitkä vapaan sivistystyön perinne ja internaattipedagogiikka. Esimerkiksi ammatillinen ja vapaan sivistystyön koulutus eivät ole kaukana toisistaan. Ns. suuntaviivaopinnot ovat hyvä alku. Siinä suunnassa pitää edetä. Kaikkein keskeisin vapaan sivistystyön koulutuksen kannalta on opiskelijan opintososiaalisen tuen tasa-arvoistaminen ammatillisen koulutuksen kanssa.

2. Onko internaattimuoto tärkeä kansanopistotyössä? Onko internaattipedagogiikka tärkeä myös tulevaisuudessa?

Paula Kuusipalo: Internaattimuoto on oleellinen kansanopistotyössä. Pidän sen kehittämistä tärkeänä tulevaisuudessakin. Internaatissa koetaan yhteisöllisyyttä ja läheisyyttä, joka on tärkeätä kun kehitetään tunnepuolta – kansanopistossa ei opita vain tietoja ja taitoja.

Kaisa Lindström: Internaattimuoto laajasti ymmärrettynä yhteisöllisen oppimisen ympäristönä on tärkeä vastavoima yksilön oppimista ja suorituksia korostavassa yhteiskunnassa. Internaattipedagogiikan uudelleenkirjoittamisessa juuri yhteisöjen oppimiseen liittyvät pedagogiset mallit, esimerkiksi sengeläiset U-kurvit ja vastaavat ovat niitä, millä opitaan uusia toimintakonsepteja tulevaisuuteen.

Aki Ojakangas: Itselleni kaksi kansanopistovuotta 1970-luvun alussa merkitsevät yhä niin tiedollisen kuin sosiaalisen kasvun vuosia. Internaatti merkitseekin kansanopisto-opiskelijalle usein jälkikäteen enemmän kuin opiskelun aikana. Sosiaalinen pääoma kasvaa opistoyhteisössä ja tuottaa valmiuksia, joita usein testataan vasta myöhemmässä aikuisuudessa. Elämä kansanopistoyhteisössä on jatkossakin sekä opinnollinen että sosiaalinen prosessi, joka taiten ohjattuna luo kestävän pohjan jatkokoulutukselle ja oppimisvalmiuksille.

Hannu Salvi: On! Kansanopistojen kokonaisvaltainen tuetun oppimisen malli on sovellettavissa jatkossakin erilaiseen koulutukseen: nuorille ja aikuisille. Internaattimuoto on minulle enemmän oppimisen ja kasvamisen välinen kuin tilakysymys.

3. Miten arvioitte kansanopistojen edunvalvontatyön onnistumista viime vuosina?

Paula Kuusipalo: Olen iloinen siitä, että yhdistys on aktiivisesti vaikuttanut heikommassa asemassa olevien ihmisten opiskelumahdollisuuksien edistämiseen esimerkiksi suuntaviivakoulutuksen, opintososiaalisten kysymysten ja opintosetelimallin kehittämistyössä. Oman opistoni näkökulmasta olen ollut tyytyväinen yhdistyksen järjestämään koulutukseen ja saanut tarpeellista ja ajantasaista tietoa koulutuspolitiikan kehityksestä ja linjauksista.

Kaisa Lindström: Monilla tavoin siinä on onnistuttu. Parlamentaarinen aikuiskoulutustyöryhmän mietintö antoi vahvan selustatuen ja monia työkaluja kansanopistojen aseman vahvistamiseen. Sitä työtä pitää nyt vain määrätietoisesti ja rohkeasti jatkaa ja varmistaa PAT:n ehdotusten toteutuminen. Totta on, että rahoitus on niukentunut ylipäätään ja suuruuden ylistys on vallannut koulutuksesta vastaavat tahot. Näissä asioissa on meillä paljon tehtävää.

Aki Ojakangas: Kansanopistoyhdistys on kyennyt valvomaan jäsentensä etuja valtion budjetin suhteen kohtuullisen hyvin. Opistokentän yhtenäisyys on edistänyt tätä työtä ja "kansanopistopuolue" on yhä eduskunnassa olemassa. Näen, että koulutuspolitiikan alueellistuminen tuo vakavan uhkan opistojen usein valtakunnalliselle tehtävälle kuluvalla vuosikymmenellä.

Hannu Salvi: Arvosanalla hyvä. Kaikki se edunvalvontatyö, joka liittyy Parlamentaarisen aikuiskoulutustyöryhmän työhön ja suosituksiin, on ollut kiitettävää. Valvottavia asioita pirstoutuneessa ajassamme on tietysti niin paljon, että priorisointi on vaikeaa. Tällöin joku lohko saattaa jonkun mielestä jäädä heikommalle hoidolle.

4. Millainen on Suomen Kansanopistoyhdistyksen toiminta ja organisaatio vuonna 2012, kun olette johtanut sitä kuusi vuotta?

Paula Kuusipalo: Toiminta on aktiivista, yhteiskunnallinen vaikuttamistyö on tärkeällä sijalla ja sitä tehdään läheisessä yhteistyössä kansalaisyhteiskunnan toimijoiden ja muiden vapaan sivistystyön järjestöjen kanssa. Kansanopistoyhdistys on ottanut aktiivisen roolin rasismin vastaisessa työssä ja monikulttuurisuus näkyy myös yhdistyksen omassa arjessa.

: Suomessa on edelleen yksi ja yhteinen kansanopistoyhdistys, jota kannatteleva kansanopistoliike moninäkökulmaisena mutta yhtenäisenä on verkostoitunut ja vahvistunut. Yhdistyksellä on hyvät ja luonnolliset yhteistyösuhteet hallintoon ja poliittisiin päättäjiin, vapaan sivistystyön sekä kansalaisyhteiskunnan toimijoihin. Yhdistyksen hallituksella on sitoutunut ote työhönsä, jota yhdessä osaavan ja asiantuntevan toimistojoukkueen kanssa toteutetaan.

Aki Ojakangas: Yhdistyksen jäsenkenttä on yhtä laaja kuin vuonna 2006, jolloin aloitin puheenjohtajana. Kenttää elähdyttää se, että valtionosuuden yksikköhinta lähti nousuun vuonna 2008 valtiovallan ja yhdistyksen sekä opistojen yhteisin toimin. Vaikka ammattikorkeakoulukenttä on supistunut, ovat kansanopistot edelleen aikuisten koulutuksessa vahvasti mukana. Yhdistyksen toimistossa työskentelee motivoitunut ja osaava henkilöstö, joka yhdessä opistoväen kanssa ylläpitää ja kehittää verkostoamme. Jaettu johtajuus tuottaa tulosta.

Hannu Salvi: Kansanopistot kokevat Yhdistyksen edelleen merkittäväksi edunvalvojaksi ja yhdistäväksi tekijäksi. Opetushallinnon päättäjä kokevat yhdistyksen arvostetuksi yhteistyökumppaniksi. Yhdistyksellä on keskeinen rooli eri oppilaitosmuotoja edustavien keskusjärjestöjen joukossa. Muutaman henkilön keskustoimisto, napakka, asemastaan tietoinen hallitus ja tarpeen mukaan perustettuja asiantuntijatoimikuntia.

5. Miksi juuri Sinut pitäisi valita Kansanopistoyhdistyksen puheenjohtajaksi?

Paula Kuusipalo: Olen oman (kansanopisto-opiskelu)kokemuksen omaava aikuiskoulutuksen asiantuntija, joka on innostunut asiasta ja haluaa yhteistyössä kanssanne kehittää kansanopistotyötä Suomessa ja Euroopassa.

Kaisa Lindström: Olen pitkään ollut mukana kansanopistotyössä ja hallituksessakin kohta 12 vuotta Ville Majomäen ”opissa”. Toisena varapuheenjohtajana olen saanut työstä omakohtaistakin kokemusta ja nähnyt mitä se on. Grundtvigilaisena, kunnallisen opiston edustajana ja naisena olen erilainen vaihtoehto ja sellaisena hyvä.

Aki Ojakangas: Osaan hallita ja johtaa kokonaisuuksia eikä minun tarvitse aloittaa alusta, sillä tunnen kenttää kohtuullisen hyvin. Stateginen ja koulutuspoliittinen kehittäminen on minulle tuttua työtä, jonka koen aina haasteelliseksi. Lisäksi asun Tampereella.

Hannu Salvi: Varsinaissuomalainen vaatimattomuus estää kertomasta kaikkea, mutta kansanopiston väitän tuntevani rossipohjasta savupiippuun pitkän työkokemukseni takia. Tunnen myös muut koulutusmuodot kuin vapaan sivistystyön.koulutuksen ja osaan asemoida kansanopistot suomalaiseen koulutuskenttään.

Julkaistu: 7.6.2006 klo 17:21

Delicious Facebook Kerro kaverille