Tilaa RSS-syöte: Tilaa feed-syöte tästä

KEHO-arvioinnin yllätykset

Kansalaisopistojen KEHO-arviointi paljastaa hauskoja yksityiskohtia. Joissakin opistoissa ylläpitämislupa on hukassa, monissa uudet kehittämisideat.

Vapaan sivistystyön kehittämisohjelman (KEHO) toimeenpanoa kansalaisopistoissa arvioivan ryhmän ensimmäinen väliraportti kattaa kansalaisopistojen ylläpitämisluvat ja laatu- ja kehittämisavustukset (LAKE).

Huhujen mukaan ylläpitämislupien arviointi on herättänyt jopa kauhua opistokentässä, sillä sanat ’lupa’ ja ’OKM’ samassa lauseessa eivät aina lupaa hyvää. Pelko on kuitenkin turha. Sen paremmin arvioinnin kuin ministeriön tavoitteena ei ole paikantaa opistoja, joiden ylläpitämisluvat voisi lopettaa. Nyt vain hahmotellaan ylläpitämislupakäytäntöjä koskevan uudistuksen tarvetta ja tapaa.

Ylläpitämisluvassa kuvataan, miksi ja mitä tehtävää varten opisto on perustettu ja mitä sen ylipäätään on tarkoitus tehdä ja millä alueella. Monissa vanhemmissa opistoissa lupatekstit olivat melkein yhtä nostalgisia kuin Zachris Castrénin vuonna 1929 muotoilema vapaan sivistystyön määritelmä. Päivitystarvetta näyttäisi siis löytyvän.

Hauska yksityiskohta olivat opistot, joissa rehtori ei ollut koskaan nähnytkään opiston ylläpitämislupaa. Muutamassa opistossa lupa oli kadonnut. Ei ole vaikea arvioida, mikä on nykymuotoisten ylläpitämislupien toimintaa ohjaava merkitys.

Toinen osakokonaisuus arvioinnissa ovat LAKE-avustukset, joita opistot ovat voineet hakea kahtena viime vuonna. Niitä haetaan kohdistetusti yleisiin ja erityisiin tavoitteisiin, joita ovat esimerkiksi kestävä kehitys, terveys ja hyvinvointi sekä elinikäinen oppiminen.

LAKE-hakemusten sisällönanalyysi paljastaa, että opistoissa kehitetyt ideat eivät aina ole sidoksissa laatuun saati kehittämiseen. Esimerkiksi tietoyhteiskunnan kansalaisvalmiuksia luvataan kehittää pääasiassa tarjoamalla tietoyhteiskunnan kansalaisvalmiuksia kehittäviä kursseja. Eli ATK-kursseja, joiden voisi olettaa kuuluvan opiston normaaliin toimintaan. Sama koskee kestävän kehityksen sekä terveyden ja hyvinvoinnin tavoitteita. Innovatiivista.

Tarkempi tarkastelu osoittaa, että opistojen hakemuksissaan esittämistä LAKE-ideoista 58 prosenttia koskee perustoimintaa eli kurssien rahoittamista ja 12 prosenttia markkinointia. Vasta loput 30 prosenttia ideoista voidaan määritellä varsinaiseksi uuden tai laadun kehittämiseksi.

Tilanteesta ei saa syyllistää yksinomaan ideavajeesta kärsiviä ylityöllistettyjä opistoja. Avustusten haku- ja myöntöprosessissa on paljon kehitettävää.

Suurimpia omituisuuksia on LAKE-tavoitteiden määrittelytapa. Tuntuu kuin porukalla olisi väkisin väännetty hieman omituinen lista tavoitteita, joihin kentän toimijat yrittävät parhaansa mukaan ideoida kehittämispuuhaa. Vapaan sivistystyön yleiset ja kansalaisopistoille asetetut erityiset LAKE-tavoitteet ovat liian abstrakteja, ja opistojen on hankala hahmottaa niitä konkreettisiksi kehittämistoimiksi.

Mies ja määritelmä

Yhden miehen komiteansa raportissa Zachris Castrén määritteli vapaan sivistystyön vuonna 1929 niin osuvasti, että sen pohjalta laadittiin ensimmäinen vapaan sivistystyön laki:

”Vapaaksi kansansivistystyöksi sanotaan sitä moninaista tointa, jonka tarkoituksena on saada hereille ja edistää aikuisten vapaita itsekasvatuspyrkimyksiä so. heidän pyrkimyksiänsä sekä tietojensa syventämiseen ja laajentamiseen että tunne-elämänsä ja käytöstapansa jalostamiseen, jotta he täydellisemmin kehittyisivät sivistyneiksi ihmisiksi ja vastuukykyisiksi yhteiskunnan jäseniksi niissä elämänoloissa ja elämäntehtävissä, jotka he tuntevat omikseen.”

Lisää aiheesta:

KEHO-arvioinnin väliraportti valmistui

Jyri Manninen.

Itä-Suomen yliopistossa työskentelevä aikuiskasvatustieteen professori on tutkinut, miksi aikuiset osallistuvat koulutukseen, miten koulutus vaikuttaa ja miten sitä tehdään.

Manninen on opiskellut kansalaisopistossa myönteistä ajattelua ja saaristolaivurin taitoja. Hän kehittää itseään metsälenkeillä ja luonnossa. Myös matkailu avartaa.

jyri.manninen[ät]uef.fi