Tilaa RSS-syöte: Tilaa feed-syöte tästä

Elämä toisin kuin ennen

Elämänmuutos: 44 erilaista omakohtaista tarinaa

Elämänmuutos: 44 erilaista omakohtaista tarinaa

Milloin on aika jättää entinen taakse ja ottaa suunta kohti uutta ja erilaista? Vai olisiko muutos saanut jäädä tekemättä tai tulematta? Muutos, käänteentekevä tai hidas, jättää aina jälkensä. Parhaimmillaan tuo jälki on lisääntynyt elämänymmärrys.

Kokosin viime talvena ihmisten elämänmuutostarinoita antologiaksi, joka ilmestyi toukokuussa.  Kansanvalistusseuran kustantaman teoksen nimeksi tuli Elämänmuutos – omakohtaisia kertomuksia.

Taustalla oli vuonna 2008 toteutettu kirjoituskilpailu Elämänmuutos, joka kirvoitti 435 ihmistä kirjoittamaan oman tarinansa.  Useimmat niistä olivat rankkoja.

Nyt niitä tarinoita analysoi Jyväskylän yliopiston kasvatustieteen laitoksen tutkijaryhmä. Heitä kiinnostaa elämänmuutokseen liittyvä oppiminen. Kokemuksesta oppii, vahingosta viisastuu, tavataan sanoa.

Mutta elämä on myös muutosta itsessään, syntymästä lapsuuden, nuoruuden ja vanhuuden kautta kuolemaan.  Kaikki eivät saa kokea tätä kaarta. Peitenimellä kirjoittavan Katariina Ahtolan kohtalona oli löytää poikansa olohuoneesta itsemurhan tehneenä.  Äidin kertomusta ei voi lukea kuivin silmin.

Rakkaus vai rakkauden illuusio

Nykypäivän elämänmuutoksista tyypillisimpiä ovat avioerot. Koskaan ne eivät ole helppoja.  Elämänmuutos-antologiassa hylätyksi joutumisestaan kertoo useampi, kokijoina nainen. Kertomukset ovat keskenään erilaiset, kipu ja häpeä sama.

Minuun ne "kolahtivat" kaikki. Vahvimmin jäivät ajatuksissa elämään Tuula Haltun Kaatunut talo, Sofia Siiven (peitenimi) Rakastettavaksi kelpaamaton? ja Inkeri Kuopantauksen (peitenimi) Kaupungin tavoitelluin poikamies.

Rakkaus pieneen lapseen, raskaaksi tulo, keskenmeno, abortti ja adoptio ovat elämänmuutoksen tärkeitä paaluttajia. Helmiliina Kososen kirjoituskilpailussa palkittukin tarina Sulla on linnunpojan kapea selkä kirvoitti soittoja ja sähköposteja joiltakin antologian lukijoilta. Mutta muutkin tarinat ovat koskettavia. Salassa pidetty abortti heittää varjon koko myöhemmän elämän ylle tai ei-toivotusta lapsesta tulee äidille elämän tärkein henkilö.

Vammautuminen pakottaa erilaiseen elämään

Kun on itse saanut elää ilman kaksinaisia sairauksia, erilaiset fyysiset rajoitukset tuntuvat mahdottomilta kynnyksiltä. Silti luvuton määrä ihmisiä elää vammansa tai pysyvän sairautensa kanssa – moni myös laatuelämää.

Heli Aro-Hakanpään tarina rintasyövästään on erikoinen siksikin, että syöpä on mitä yleisin, mutta näitä elämänmuutoskertomuksia kilpailuun ei tullut juurikaan. Heli käsittelee kuolemanpelkoaan ja naiseutensa muutosta lukijaa vapauttavalla otteella, mustalla huumorilla.

Entä miltä tuntuisi elää, kun ei kestä ainoatakaan hajua tai tuoksua – ei siis ainoatakaan? Päivi Kuusela-Sirén (kirjassa peitenimellä) kertoo julmaa tarinaa omasta elämästään otsikolla Kemikaaliyliherkän tarina.

Antologiassa on toinen toistaan upeimpia elämäntarinoita. Pekka Purran palkittu Suljetut ovet kertoo syrjäytetyksi tulemisesta työpaikalla pitkän työuran jälkeen.  Lukija kokee kertojan mukana voitonriemua hänen ratkaisustaan epäoikeudenmukaisen kohdelun jälkeen.  Sen sijaan työelämän suuria voittoja edustavat Sari Sainion Toiset huoneet, missä työkyvykkyyden "rumasta ankanpoikasesta" kuoriutui joutsen, ja Marjatta Kraatilan Opiskelu antaa voimaa ja vireyttä.

Pekka Kämäräisen ja Marja-Liisan Virtasen tarinat eläkkeelle siirtymisestä, Mervi Tervon, Maijakaisan Niemen ja Mirja Palmannon keskenään hyvin erilaiset tarinat muutosta, Jussi Sumun (peitenimi) tarina selviytymisestään kuningas-Alkoholista, Ellenin Lanterin (peitenimi) vavahduttava tarina uskoontulosta ja perheväkivallasta, Erikan Lumijärven (peitenimi) tarina selviytymisestään sairaita piirteitä saaneesta perfektionismistaan...  Niin erilaisia kohtaloita ja kokemuksia.

Antologia jakautuu seitsemään osioon: Rakkaus, Menetys, Luopuminen, Sopeutuminen, Selviäminen, Löytäminen ja Valinta.

Suosittelen kirjaa mitä lämpimimmin yhdeksi lukemiseksi kesälaitumille.  Itse otan lomalukemistooni Maaseudun Sivistysliiton antologian Meidän lehmät (2005).  Olen kuullut kehuttavan, joten suosittelen siis sitäkin.

Julkaistu: 24.6.2010 klo 8:00

DeliciousDelicious Facebook Kerro kaverille kirjekuoriKerro kaverille

Keskustele aiheesta »

Anneli Kajanto

Anneli Kajanto on tiedelehden juokseva julkaisupäällikkö. Helsinkiläinen yhteiskuntatieteiden maisteri tuntee työnsä, ja vain työnsä, puolesta aikuiskasvatusta.

Vapaa sivistystyö merkitsee yhteisöllisyyttä, kehittymistä, identiteetin vahvistumista ja vireyttä elämässä. Hän toteuttaa sitä harrastamalla intohimoisesti kestävyysjuoksua, kirjallisuutta, elokuvaa, oopperaa, klassista musiikkia, marjastusta ja sienestystä.

anneli.kajanto[ät]kvs.fi