Ensimmäinen lause

"Kaikki onnelliset perheet muistuttavat toisiaan, jokainen onneton perhe on onneton omalla tavallaan." (Anna Karenina)

"Alussa olivat suo, kuokka — ja Jussi."  Lause on suomalaisen kaunokirjallisuuden tunnetuin aloitus. Se ohittaa tunnettavuudessaan niin Seitsemän veljeksen kuin Kalevalankin alun. Lause on kasvanut kiinni kansalliseen identiteettiimme. Mutta miten muilla?

Täällä Pohjantähden alla -trilogian alkulauseen virolainen vastine on Oskar Lutsin romaanin Kevade (Kevät) (1912–1913) "Kui Arno isaga koolimajja jõudis, olid tunnid juba alanud." Virossa sen tuntevat kaikki, viimeistään koulun alaluokalta lähtien.

Virossa muistetaan myös näyttelijät Kevaden eri näytelmä- ja elokuvaversioiden keskeisissä rooleissa.

Ystäväni Kalli Kukk Tartosta ilmaisi tyytymättömyytensä Martti Rauhalan sanatarkkaan suomennokseen vuodelta 1973: "Kun Arno ja hänen isänsä ehtivät koululle, olivat tunnit jo alkaneet."  "Se ei tavoita lauseen henkeä", sanoi Kalli.

Tuo lause on paljon enemmän kuin pelkkä lause. Se on eniten siteerattu ja kuuluisin virolainen lause, ja se esiintyy Viron kirjallisuudessa luvuttomina muunnelmina.  Monet virolaiset kirjailijat ovat Lutsin jälkeen ja hänen vaikutuksestaan aloittaneet samalla logiikalla: Lause nimeää keskeisen henkilön, siinä jokin asia tapahtuu jonkin asian jälkeen ja lause haarukoi tilanteen.

Havainnon Lutsin vaikutuksesta on tehnyt muiden muassa kääntäjä ja Viro-tuntija Eva Lille.

Yritin saada Rauhalan alkulauseelle kilpailevaa ja entistä ehompaa uutta käännöstä. Ei onnistunut. Suomen kieli taipuu jäykemmin.

Elämänviisaus alkulauseena

Venäjän kirjallisuuden tunnetuin alkulause on kenties Leo Tolstoin Anna Kareninan "Kaikki onnelliset perheet muistuttavat toisiaan, jokainen onneton perhe on onneton omalla tavallaan."

Käännös on Ulla-Liisa Heinon. Muut lentävät lauseet eivät ole alkulauseita, kuten Puskinin ja Gogolin jotkin lauseet tai Feodor Tjutshevilta elämään jäänyt: "Venäjää ei voi järjellä ymmärtää!"

Tiedustelin saksalaisen kirjallisuuden kulttilausetta juoksukaveriltani Katjalta. Sellaista ei hänen mielestään ole. Sen sijaan hän lähetti linkin vuonna 2007 Saksassa järjestetystä kauneimman alkulauseen etsinnästä.

Ensimmäisen palkinnon sai Günter Grassin romaanin Kampela aloitus: "Ilsebill salzte nach." ("Ilsebill lisäsi suolaa.")

Toiselle sijalle tuli Franz Kafkan novellin Muodonmuutos (1915) ensimmäinen lause: "Als Gregor Samsa eines Morgens aus unruhigen Träumen erwachte, fand er sich in seinem Bett zu einem ungeheueren Ungeziefer verwandelt." ("Kun Gregor Samsa eräänä aamuna heräsi levottomista unista, huomasi hän muuttuneensa vuoteessa suunnattomaksi syöpäläiseksi.")

Outo kauneuskäsitys saksalaisilla! Lauseessa on muuten tuota samaa Oskar Lutsin lauseen rytmiä – Lutsista riippumatta. Lause on rönsyilevämpi, mutta sama poljento ja rakenneidea siinäkin.

Yhdistäjän osa himmennyt

Tunnettu kaunokirjallinen lause sitoo yhä vähemmän ihmisiä yhteiseen kansalliseen identiteettikokemukseen. Kollektiiviset kokemukset syntyvät nyt muuten. Mutta hyvä aloitus säilyy.

Kirjailija miettii, maistelee ja hioo kirjansa alku- ja päätöslausetta. Kaari Utrio kertoo usein uusitussa radiohaastattelussaan omasta alkulauseen viilauksesta. Ensikappaleessa hän tavoittelee tiiveintä mahdollista ilmaisua. Erityisesti hän jahtaa olla-verbejä. Lopputulos on parhaimmillaan täydellinen: ei yhtään liikaa eikä yhtään liian vähän.

Syy hiontaan on selvä: teemme usein osto- tai lukupäätöksen juuri ensimmäisen ja viimeisen lauseen sekä takakannen tekstin perusteella.

En löytänyt Utrion esimerkkilausetta, jonka eri muokkausvaiheet hän kävi haastattelussa läpi. Mutta eipä ole hassumpi tämäkään aloitus: "Tyttö näytti perin pelästyneeltä." (Kaari Utrio: Ruusulaakso, 1982).

Mestarillisia aloittajia ovat vaikka Joni Skiftesvik ja Antti Tuuri. Vai mitä sanotte näistä: "Asemalta vangit marssitettiin torille." (Antti Tuuri: Surmanpelto, 2008), "Pakko oli uskoa, että sillä oli mauseri kädessä ja sillä se minua osoitti." (Antti Tuuri: Kylmien kyytimies, 2008) tai "He olivat ajaneet kolmatta tuntia." (Joni Skiftesvik: Petsamon kultatynnyrit, 1991).

Mitä onnistuneita aloituslauseita löydät omasta kotikirjastostasi?

Julkaistu: 17.8.2010 klo 9:00

Delicious Facebook

Keskustele aiheesta »

Lukijoiden kommentteja