Gaussin käyrän oikealta laidalta
Daniel Kehlmannin menestysromaani nyt myös Keltaisen kirjaston pokkarina
Viikko sitten 26-vuotias kenialainen Patrick Makau rikkoi 21 sekunnilla etiopialaisen 38-vuotiaan Haile Gebrselassien nimissä olevan maratonin maailmanennätyksen. Molempien ennätysaika tuli Berliinistä. Molemmat ovat pystyneet juoksemaan 42,195 kilomeriä alle kahden tunnin, neljän minuutin.
Se on hirmuista menoa. Tuskin pystyisin fillaroimaan montakaan kilometriä heidän vauhdissaan.
Olen tutustunut maratonin kanssa samanaikaisesti myös kolmeen muuhun poikkeusyksilöön, joiden elämät limittyvät keskenään. Kaksi heistä eli 1700- ja 1800-lukujen molemmin puolin.
Lapsineron Carl Friedrich Gaussin (1777–1855), göttingeniläisen matemaatikon, jälkipolvi muistaa massojen jakaumaa kuvaavasta gaussin käyrästä sekä gaussin laista magneetti- ja sähkökentille. Hän oli hädin tuskin täyttänyt 20 vuotta, kun hän julkaisi teoreettisen matematiikan teoksensa Disquisitiones Arithmeticae, ja koki, että hänen elämäntyönsä on ohi.
Neroudella ei ole virkaa, jos ympäröivän maailman oppineetkin on ajattelussaan perin kaukana takana. Hammaslääketieteen huippua on vihlovan hampaan poistaminen parturissa hohtimilla. Tähdistä ennustamiseen uskovat viisaimmatkin.
"Hänet oli lähetetty maailmaan aikana, jona kaikki toimet olivat vielä raskaita, rasittavia ja likaisia, varustettu järjellä, joka vei lähes kaiken inhimillisen hänen ulottuviltaan... nyt kun työ oli tehty? Vuosia keskinkertaisuutta, nöyryyttävää leivänhankintaa, kompromisseja, pelkoa ja raivoa, uusia kompromisseja, kipuja ruumiissa ja sielussa ja toimintakyvyn vähittäistä rappeutumista kunnes edessä olisi vanhuudenheikkous. Ei!"
Gaussin aikalainen on Alexander von Humboldt (1769–1859), luonnontieteilijä ja tutkimusmatkailija, jonka nimeä Berliinin yliopisto kantaa.
Myös hän sai ärtyneenä sietää, että "ihmiset syövät, juovat ja nukkuvat, eivätkä käytä järkeään". Tyhmyys ja keskinkertaisuus kukoistavat.
Nuoruutensa tutkimusmatkalla Uudelle mantereelle Humboldt keräsi laivalasteittain kasveja, eläimiä ja kiviä, mittasi luvuttomat vuoret, joet ja välimatkat, tunkeutui maan uumeniin ja jääpeitteiselle vuorelle, jossa yksikään ei ollut aiemmin käynyt.
Hänen työvälineitään olivat barometrit, hypsometrit, teodoliitit, peiliekstanssit, taskuekstanssit, hiushygrometrit, erdiometrit, leydeninpullot, syanometrit ja sen sellaiset. Hän kehitti mittausjärjestelmiä ja pyrki äärimmäiseen tarkkuuteen.
Hän kumosi kirkon, Goethen ja muiden ajan auktoriteettien hellimän neptunismin, teorian siitä, että maan ydin on kylmä ja kiinteä ja vuoret kemiallisia saostumia muinaisista valtameristä.
Hänen tiedonjanonsa ja uteliaisuutensa oli maaninen. Hän teki sähkökokeita omalla kehollaan, tanssi kuolemantanssia inhimillisyyden äärirajoilla tiedonhankinnan nimissä. Hän halusi tutkia elämää kaikissa sen sitkeimmissä muodoissa, joilla se on levittäytynyt maapallolle.
Ahtaan paikan kammoonsa hän vastasi tunkeutumalla kaivoskuilujen ahtaimpiin ja hapettomimpiin koloihin.
Hänen mielestään ihminen jää paljosta tiedosta paitsi, jos pelkää kipua. Hän opetteli kestämään sitä omatekoisin harjoituksin. Hän näki harha-aistimuksia, menetti tajuntansa, sai pysyviä arpia - tiedon hankinnan hintana.
Humboldt ja Gauss. Toinen herroista kiersi maan ääret ja oli aikansa julkkis. Toisen työvälineitään olivat aivot, kaukoputki ja muistiinpanovälineet. Hän laski taivaankappaleiden kiertoratoja kehittämillään kaavoilla. Toinen matkasi fyysisesti, toisen matka kiisi pääkopassa.
Toinen pelkäsi ja inhosi naisia (Humboldt), toinen kompastui heihin (Gauss), sillä siitetyn lapsikatraan elättäminen ja kasvattaminen leskenä sitoi tukevasti maan pintaan.
Mutta entä se kolmas! Hän on nykypäivän saksalaisen kirjallisuuden komeetta Daniel Kehlmann (synt. 1975), jota odotettiin turhaan juuri päättyneille Göteborgin kirjamessuille, teemana Saksan nykykirjallisuus.
Daniel Kehlmannin Humboldtista, Gaussista ja heidän kohtaamisestaan kertova romaani Die Vermessung der Welt ilmestyi Saksassa 2005 ja siitä on tullut megamenestys. Suomeksi se ilmestyi paria vuotta myöhemmin nimellä Maailman mittaajat (Tammi). Sittemmin saimme siitä myös pokkarin.
Kerrassaan herkkua koko kirja! Ja sitä lukiessa tuli hilpeälle mielelle. Kertojan taidoissaan Kehlmann kuuluu gaussin käyrän oikealle laidalle. Olisinpa itsekin edes siellä suunnassa.
Julkaistu: 3.10.2011 klo 7:00
Anneli Kajanto on tiedelehden juokseva julkaisupäällikkö. Helsinkiläinen yhteiskuntatieteiden maisteri tuntee työnsä, ja vain työnsä, puolesta aikuiskasvatusta.
Vapaa sivistystyö merkitsee yhteisöllisyyttä, kehittymistä, identiteetin vahvistumista ja vireyttä elämässä. Hän toteuttaa sitä harrastamalla intohimoisesti kestävyysjuoksua, kirjallisuutta, elokuvaa, oopperaa, klassista musiikkia, marjastusta ja sienestystä.
anneli.kajanto[ät]kvs.fi