Hikiset läheiset
Vuoden urheilukirjaksi 1998 valittu Mika Wickströmin Kunniakierros oli kirjapiirin aiheena lauantaina. Kirjailija oli mukana keskustelussa.
Porukassa on hauska juosta: tiistaina puolentoista tunnin krossijuoksu lihasvoimaharjoituksineen, torstaina tunnin veto- ja mäkiharjoitukset tai rivakampi juoksu muuten vaan ja sunnuntaina hidas pitkä lenkki. Innostuneimmat ottavat myös väli-iltoina treenejä yhdessä. Mutta juoksijat myös harrastavat kirjallisuutta. Sitä varten perustimme keväällä 2009 kirjapiirin.
Juoksuryhmämme on siis salakavalasti soluttautunut eri elämänalueille. Aviomies on antanut sille nimen "sinun juoksuläheisesi".
Friskis&Svettis -ulkoliikuntaryhmän lumo on reilussa ilmapiirissä, suuressa ikähaitarissa (normaalisti 30–35 vuotta, joskus paljon suurempi) , mahdollisuudessa kätkeä halutessaan oma tausta ja yksityisyys, keskinäisessä kannustamisessa, auttamisessa ja tukemisessa sekä tasaisessa sukupuolijakaumassa. Miehiä ja naisia riittää joka juoksuun melko tasaisesti saman verran.
Totta kai meillä on pikkujoulu, Se Megasuosittu Vuoden Kohokohta. Taiteiden yön aloitamme juoksija-Riitan sisäpihan grilliltä. Pitkäperjantai kuluu 30 kilometrin piinajuoksussa. Lauantaiaamuja on kiva joskus aloittaa ylimääräisellä juoksulla, vaikkapa Leenan siirtolapuutarhamökiltä, ja palkita aamuahkerointi nyyttikesteihin, pitkään, ylenpalttiseen aamiaisbrunssiin.
Kun taidenautinto tuoksahtaa urheilulle...
Taiteet kuuluvat ilman muuta repertoaariin. Jos taidenautinto tuoksahtaa hielle, sinne! Keväällä meitä säntäsi melkoinen lauma Oulun kaupunginteatterin vierailuesitykseen Tukholma. Komedian aiheena oli tietysti Tukholman maraton. Kesän yhteisestä taide-elämyksestä vastasi Lenkkiteatterin raivoisan hauska Purista perkele Maunulan ulkoilumajalla.
Urheiluntuoksuiset leffat katsomme ilman muuta. Niitäkin on.
Kilpailut ovat oma juttunsa. Tukholmaan, Pariisiin, Amsterdamiin, Berliiniin ja eksoottisemmillekin paikkakunnille kehkeytyy yhdessä lähteviä maratoonareitten ryhmiä, kotikisoista nyt puhumattakaan. Niitä riittää, joka viikonlopuksi omansa. On Pääkaupunki-juoksua, Länsiväylää, HCR:ää, Hakunilan cupeja, HCM:ää ja vaikka mitä.
Ne, jotka sillä kertaa eivät juokse, parveilevat reitin varrella meluisasti muita kannustamassa. Päätteeksi palkitsemme itsemme yhteisillä vilpoisilla olusilla höysteenä korvia koetteleva puheenpälpätys.
Kirjallisuuspiiri on jo instituutio
Juoksijoiden kirjallisuuspiiri syntyi kuin varkain, kun Jukka avasi Helsingin Hakaniemessä antikvariaatin ja kutsui juoksijaystävänsä keskustelemaan kirjoista.
Periaate on sama kuin kirjapiireillä yleensä: luemme yhteisesti sovitun kirjan ja kokoonnumme keskustelemaan. Muutaman kerran kirjailijakin on kutsuttu paikalle, kuten Maaninkavaaran huumassa Miika Nousiainen, Pussikaljaromaanin ja Pölkyn innostamana Mikko Rimminen ja juoksijoita erityisesti puhuttavan Lähemmäksi kuin lähelle kirjoittaja Jari Ehrnrooth, juoksija hänkin.
Olemme keskustelleet Knut Faldbakkenin Häämatkasta, Lauri Viidan Moreenista, Mika Waltarin Neljästä päivänlaskusta, Tuomas Kyrön Liitosta, Paavo Haavikon Rauta-ajasta, juoksijaryhmämme jäsenen Leila Simosen dekkareista... Valikko on monenkirjava.
Välillä on pidetty taukoa, mutta yhteinen halu palata kirjallisuuspiiriin elää. Kesätauon jälkeen keskustelimme lauantaina Mika Wickströmin Kunniakierroksesta. Pikajuoksu- ja dopingaiheinen romaani valittiin vuonna 1998 vuoden urheilukirjaksi.
Lenkkipoluillakin sivutaan kirjallisuutta, mutta vähemmän. Kaikki eivät ole lukijoita ja yhteiset puheenaiheet halutaan juostessa pitää aidosti yhteisinä.
Miika Nousiainen kutsui elokuussa Friskis&Svettis -juoksijat Eläintarhankentälle kannustamaan kirjailijoita heidän cooperissaan (kirjailijoillakin on siis juoksuryhmänsä!). Oma cooperimme kun oli juuri ollut, joudimme siis radan reunalle.
Muutamat meistä juoksivat tuolloin ylimääräisen 25 kilometriä lauantaina. Sunnuntaina oli vakio pitkä lenkki ja sen jälkeen kirjailijoiden cooper. Riitta lähetti ilkikurisen sähköpostiviestin: "Hei, mitä me oikein tehtiin ennen meidän juoksuryhmää?"
Senpä kertois, jos muistais.
Julkaistu: 12.10.2010 klo 9:00
Anneli Kajanto on tiedelehden juokseva julkaisupäällikkö. Helsinkiläinen yhteiskuntatieteiden maisteri tuntee työnsä, ja vain työnsä, puolesta aikuiskasvatusta.
Vapaa sivistystyö merkitsee yhteisöllisyyttä, kehittymistä, identiteetin vahvistumista ja vireyttä elämässä. Hän toteuttaa sitä harrastamalla intohimoisesti kestävyysjuoksua, kirjallisuutta, elokuvaa, oopperaa, klassista musiikkia, marjastusta ja sienestystä.
anneli.kajanto[ät]kvs.fi