Ikuinen koululainen

Tarinoiden ja satujen aarteisto vuodelta 1951.

Koululaisten loma on juuri päättynyt ja uusi lukukausi alkanut. Moni maaseutukunta on pitänyt lukionsa kilpailuvalttina koulukirjojen kierrätystä. Maksuttomat käytetyt kirjat on kekseliäs houkutin. Itse en kuitenkaan pystyisi kirjojen kierrätykseen. Moni koulukirja on edelleen minulle aarre.

Ensimmäisenä taisin keski-ikäisenä roudata Helsinkiin Lukion kemian. Tarkoitus oli lukea se uudelleen, mutta toisin kävin. Olen tyytynyt vain tarkistamaan sieltä silloin tällöin, mistä alkuaineiden atomeista mikin aine koostuu tai muuta vastaavaa. Monella asialla, kuten orgaanisella kemialla, on edelleen linkkinsä arkielämääni.

Rakastin koulussa kemiaa. Se oli loogista ja samalla hauskaa kuin shakkipeli. Ja vuosikausia olen haikaillut päästäni haihtuneiden geometrianalkeiden perään. Myös niitä tarvitsisin tuon tuosta käytännön ongelmatilanteissa.

Vanha kunnon Parviaisen laulukirja – herra tietää miltä vuosikymmeneltä – on ollut monen tärkeän vanhan laulun säilyttäjä. Siihen turvaan takuuvarmasti, kun tarvitsen vaikkapa Ruotsin kansallislaulun "Du gamla, du fria" ruotsiksi.

Kirkkokuntien välirikko

Muodolliset ja julkilausutut syyt kristikunnan jakautumisen paavin kirkkoon Roomassa ja Bysantin kirkkoon Konstantinopolissa askarruttivat minua siinä määrin, että muutama vuosi sitten luin kokonaisuudessaan kouluajan kirkkohistorian.

Salomies – Tammiston Kirkkohistorian oppikirja (Gummerus 1962) taisi olla isosiskoni. Itse luin koulussa Aarni Voipion teosta. Mutta mielenkiinnolla kävin kirjan läpi ja sain vastauksen myös alkuperäiseen uskontohistorialliseen arvoitukseenkin. Ihan kummallinen juttu muuten! Eiköhän siinäkin välirikossa pohjimmaltaan ollut kyse vallasta. Silti tuo vanha opillinen riita on edelleen ainoa julkilausuttu syy hajoamiseen ja hajallaan oloon edelleenkin.

Kouluajan Mantere – Sarvan historiankirjat ovat tosi nameja. Niihin on ollut hyvä turvautua silloin, kun perusteellisempi paneutuminen olisi edellyttänyt kirjahyllyssä olevan Kansojen historian I-XXIV kokonaisen osan läpikahlaamista. Hetkellisen tiedontarpeen on voinut tyydyttää nopsasti.

Silti olen kovin tietoinen, että historian ja menneisyyden ymmärtämiseen kouluajan oppikirjat eivät riitä. Onneksi syventämisen, täydentämisen ja ymmärryksen monipuolistamisen mahdollisuuksia on kosolti.

"Internet", huomauttaisi moni. Ja höpsis. Wikipedia on tuottanut pinnallisuudellaan ja häikäisevällä asioiden ohituksillaan useimmin pettymyksen, kuin pystynyt tyydyttämään todellista tiedontarvettani.

Verraton kasvioppi

Eläinoppiin olen turvautunut vähän, mutta varsinainen aarre luonnossa liikkujalle on Koulukasvio – verraton ja liki kaiken kattava käsikirja. Se on tarvittu usein mukaan myös lasten kanssa tehdyille luontoretkille. Utelias, kyselevä lapsi kun ei tyytynyt kahta kertaa enempää yleisvastaukseen "kukka".

Aapisista novelleihin

Vanhojen aapisten keräily on monen harras ja hieno harrastus. Itselläni on tallessa muutamia. Ne ovat hurmaavia. Ja eri ikäkausille laaditut lukukirjat ovat kuluneet liki hajalle, niin paljon niistä olen lukenut satuja, loruja ja kertomuksia lapsilleni heidän ollessaan pieniä. Ja aina olen ihaillut valikoimien monipuolisuutta ja kykyä kiehtoa lapsen mielikuvitusta.

Uskokaa tai älkää, parhaimmat ja runsaimmat lastentarinat löytyvät juuri vanhoista koulun lukukirjoista. Todellisia aarteita ovat esimerkiksi Martti Haavion, Aale Tynnin ja A. Hinkkasen kokoama ja aikansa parhaimman lastenkirjakuvittajan Maija Karman kuvittama Kultainen lukukirja tai E. A. Saarimaan Oppikoulun lukukirja.

Koulukirjojen tekijöiksi on palkattu aina maan parhaat ja osaavimmat asiantuntijat. Vaikka tiedon sanotaan vanhenevan kiihtyvällä vauhdilla, ei se kaikkea tietoa koske. Vuosikymmentenkin takaa voi antaa tunnustusta taitaville oppikirjojen tekijöille.

Ja uskon, että ajan kuluessa vanhojen koulukirjojen kiehtovuus ja arvo vain kasvaa, vaikka alkuperäisen käyttäjän – siis minun – nostalginen suhde on sekin siirtynyt historiaan.

Julkaistu: 25.8.2009 klo 9:00

Delicious Facebook

Keskustele aiheesta »

Lukijoiden kommentteja