Juhlinta pidentää ikää?
Rouskuja riitti sentään yhden aterian aineksiksi.
Syntymäpäivien vietto on kuulemma terveellistä. Tilastojenkin mukaan ne, jotka viettävät eniten syntymäpäiviä, elävät pisimpään. Tällaisella sähköpostilla muisti minua kesän lopulla lukioaikainen koulutoverini Terhi. Vaikka oman elämänkaaren vertailuikä jää arvoitukseksi, päätin kokeilla käytännössä. Siis juhlimaan!
Vaihe I
Takana kuuden ja puolen tunnin ajomatka Helsingistä Ylä-Savoon. On perjantaiaamu ja syntymäpäiväni. Kumisaappaat jalkaan ja sienimetsään. Metsässä on raikasta. Sieniä ei tosin löydy; mitä nyt muutama kangasrousku. Aviomiehen punainen lyyssi vilahtelee puiden takaa. Olen onnellinen.
Paluumatkalla alkaa sataa kastelevaa, lämmintä sadetta.
Päivä kuluu viimeisiä herukkapensaita poimiessa ja pienoisen tyrnisadon korjaamisessa. Tyrnistä saadaan hyvää joululikööriä.
Illalla yli sadan kilometrin ajo takaisin etelään päin, Kuopioon. Saunon ja uin sydämen kyllyydestä kylpylähotellissa, huomisen Kuopion maratonin hermokeskuksessa.
Vaihe II
Elämäni 19. maraton. Ensimmäinen puolikas sujuu sutjakkaasti kahdessa tunnissa. Fillarilla eri kannustuspaikkoihin sukkuloiva aviomieheni varoittaa useaan otteeseen liian kovasta vauhdista. En kallista varoituksille korvaani, koska juoksu rullaa.
Pian puolivälin jälkeen isojen reisilihasten sisäsyrjät kertovat aikeistaan sanoa ystävyys- ja avunantosopimus irti. Niiden mielestä kohtelen niitä epäoikeudenmukaisesti kaikkien uskollisten, vuosikymmeniä kestäneiden palveluvuosien jälkeen.
"Epistä", ne jupisevat, ja pian jo kirkuvat.
Neuvottelen, maanittelen, uhkailen ja lopulta teen niiden kanssa lukuisan määrän kompromisseja ja lehmänkauppoja. Tämä on sentään 60-vuotissyntymäpäiväjuoksu! Reitille ette minua jätä.
Maalissa nousen palkintopallille ottamaan vastaan sarjani ainoana osallistujana I palkinnon, loppuajalla 4:34. No, heikommin meni kuin toukokuussa Kööpenhaminassa.
Vaihe III
Illalla Kiuruvedellä syntymäkodissani aviomies loihtii illallisen ja lämmittää saunan. Se on jo toinen sauna juoksun jälkeen.
Sunnuntaina tulevat kyläläiset, ja kaikilla lahja kainalossa. Eihän niiden pitänyt tietää. Naapurin Maija-emäntä pitää puheen, joka saa silmäni kostumaan: He ovat iloisia siitä, että kuulun edelleen kyläläisten joukkoon.
Iloinen kolmen tunnin yhdessäolo. Meitä on 20. Sitten jättiläistiski, astioiden ja tarjoilutähteiden pakkaus ja auton nokka kohti hämärtyvää iltaa ja Helsinkiä.
Vaiheet IV-V
Vaiheet IV-V ovat edessä lähipäivinä. Ja sitten vaan järjestämään seuraavia. Syksyä riittää juhlinnalle. Ystävien ja hyvien ihmisten kanssa vietetty aika – mieluiten kestityksen äärellä – on hauskaa.
Juhliminen voi myös joissain tapauksissa lyhentää ikää. Mutta tuskinpa osaan sellaista juhlimista.
Entäs kirjat? Matkalukemisena kulki mukana myös maratonpäivän reissulla Sofi Oksasen ja Imbi Pajun toimittama, 563-sivuinen Kaiken takana oli pelko. Kuinka Viro menetti historiansa ja miten se saadaan takaisin. Perustietoni asioista ovat siinä määrin hyvät, etten odottanut lukuelämystä. Kirja yllättää vahvan positiivisesti. Se imaisi mukaansa heti ja se tuo tuoreita näkökulmia tuttuihin asioihin.
Vaikka se ääreltä oli vaikeaa irrottautua, en kuitenkaan juossut kirja kainalossa.
P. S.
Synttärikahveilla ystäväni Marja, lääkäri, teki reisien sisäsyrjän lakkoilusta kuultuaan yksinkertaisen kysymyksen: "Millaisilla kengillä juoksit?" Taidanpa palata syrjähypyn jälkeen tuttuun, turvalliseen ja hyväksi havaitsemaani Newbalanceen – ainakin pitkillä koitoksilla.
Julkaistu: 8.9.2009 klo 9:00
Anneli Kajanto on tiedelehden juokseva julkaisupäällikkö. Helsinkiläinen yhteiskuntatieteiden maisteri tuntee työnsä, ja vain työnsä, puolesta aikuiskasvatusta.
Vapaa sivistystyö merkitsee yhteisöllisyyttä, kehittymistä, identiteetin vahvistumista ja vireyttä elämässä. Hän toteuttaa sitä harrastamalla intohimoisesti kestävyysjuoksua, kirjallisuutta, elokuvaa, oopperaa, klassista musiikkia, marjastusta ja sienestystä.
anneli.kajanto[ät]kvs.fi