Jukka (v)on Suorasuu
Jukka Mallinen, Venäjä-tuntija monessa mukana
Suomen PEN-klubin vuosikokouksen pölyt ovat torstain kokouksen jäljiltä laskeutumassa. Julkisuudessa puheenjohtajuuden jättänyttä, eräiden tietojen mukaan erotettua Jukka Mallista moitittiin henkilökohtaisten Venäjä-suhteitten tuomisesta PENin painotuksiin. Ongelmallisempaa kai olisi, jos suhteita ja verkostoja ei puheenjohtajalla olisi.
Jukka Malliselta ilmestyi viime vuoden puolella turkulaisen Savukeitaan julkaisema esseekokoelma Varastettua ilmaa. Se sisältää yhdeksän hyvin eriaiheista esseetä Venäjästä.
Vaikka Venäjästä ilmestyy nykyisin tavan takaa uutta kirjallisuutta, asiallista ja asiatonta, Mallinen täydentää sitä tavalla, johon kukaan muu ei pysty. Hänen verkostonsa, venäläisen yhteiskunnan, politiikan ja ennen muuta kirjallisuuden tuntemuksensa ovat poikkeuksellisen laajat. Tyylilajina on suorasukaisuus.
Mallisen pääteesejä (päättelyni mukaan) ovat:
– Venäjä rakentuu tiukasti keskitetyn valtiojohdon ja karnevalistisen, säännöistä piittaamattomien massojen rinnakkaiselosta.
– Putin on suora jatke siitä yksinvaltaisesta, kansalaisvapaudet tukahduttavasta hallintatavasta, joka on alkanut Iivana Julmasta ja jatkunut pienin variaatioin kautta kaikkien vuosisatojen. Iivana peri despotisminsa tataarivaltiolta.
– Venäjän valtiojohdon uusbarbarismia (ei historiallisesti uutta) luonnehtii voiman kultti, hierarkkisuus ja oikeudenmukaisuuden puuttuminen.
– Nykyinen valtion edistämä, nationalistinen monokulttuuri johtaa pysähtyneisyyteen ja kulttuurin kivettymiseen.
– Venäjän perusolotila on stagnaatio. Kun se vie kuilun partaalle, tehdään radikaali leikkaus, jonka jälkeen stagnaatio jatkuu. Näin on tehty aina.
– Venäjä etsii ja on aina etsinyt omaa erityislaatuisuuttaan ja missiotaan. Sellaista ei kuitenkaan ole. Venäjän missioksi jää naapureiden tappioksi julistaa johtoasemaansa ja oikeuttaan määräillä jollakin uskonnollisella, rodullisella tai historiallis-geopoliittisella lähetyskäskyllä. Tällainen isänmaallisuus toimii valtion ideologisena kittinä ja heimotunteena, joten siihen kutoutuu väistämättä myös rasismi ja muukalaisviha.
– Venäjän filosofinen modernin kritiikki ei tähtää tulevaan, vaan perinteisen hallitsemaan maailmaan. Siinä yhteiskunnassa vallitsee kirkon ja valtion auktoriteetti eli oikeauskoisuuden ja yksinvaltiuden liitto.
Mallisen kirja on kritiikissään ja nyky-Venäjän analyysissaan armoton. Monikulttuurisuus on tukahdutettu ja antikolonialistinen ajattelu on liki kadonnut mielipidekartalta.
Putinin toteuttamalla KGB:läisellä hallinnonuudistuksella monet, ennen muuta suomensukuiset vähemmistökansat ovat menettäneet omat erityisalueensa ja tasavaltansa ja sen myötä enemmistöasemansa asuinalueillaan. Nyt uusissa kuvernementeissa ne ovat vaiennettuja vähemmistöjä. Monia vähemmistökansojen ihmisoikeuspuolustajia on salamurhattu tai pahoinpidelty henkihieveriin ilman tekijöiden tuomitsemista.
"Kansallisuuksien väliset suhteet ovat väistämättä eräs Venäjän kohtalonkysymyksistä tulevaisuudessa", Mallinen päättelee.
Mallisen esseet Dostojevskin suurten romaanien avainhenkilöistä ja heidän historiallisista esikuvistaan, Venäjän runouden nykytilasta, älymystön hampaattomuudesta ("Älymystön suurin ongelma on eskapismi") tai elokuvan valjastamisesta bolševikeilta mallia ottaen Kremlin työkaluksi vaatisivat oman blogijuttunsa.
Jukka Mallisella on harvinaisen laajat verkostot ennen muuta kriittisissä ja boheemeissa taiteilijapiireissä. Hän on asiantunteva, älykäs, verbaalisesti lahjakas, kriittinen, itseriittoinen narsismiin saakka, tuottelias, nokkela, rohkea ja näkevä. Kaikki se tekee Varastettua ilmaa -kokoelmasta kiinnostavan ja lukijaa haastavan. Mutta saadakseen kirjasta riittävästi irti lukijan on omattava kohtalaiset perustiedot Venäjän historiasta, yhteiskunnasta, politiikasta, kirjallisuudesta ja kulttuurista.
Tunsin kutittavaa nautintoa tavasta, jolla Mallinen näytti akateemikko Dmitri Lihatšovin juhlaseminaarin jälkipyykissä kaapin paikan professori Matti Klingelle. Olen näet jo vuosia hämmästellyt Hesarin harrastamaa Klinge-paapomista.
P.S.
Kirjan alaotsikkona on Vapaita esseitä Venäjästä. Miksi ei vain Esseitä Venäjästä?
Julkaistu: 2.3.2009 klo 7:00
Lukijoiden kommentteja
Olen vain naiivisti pyrkinyt puolustamaan vapautta, omaani ja muitten...
Vapaat esseet viittaavat niiden vapaamuotoisuuteen, ellei peärti riippumattomuuteen erinäisistä pakollista diskursseista ja esittämisen lehikoista?
Jukka
Varastettua ilmaa on hyvin subjektiivinen - summa kaikesta siitä mitä olen kokenut Venäjällä ja miten olen kokenut Venäjän 1970-luvun alusta lähtien - opiskellessani, idänkauppaa tehdessäni, kirjailijoitten kanssa pyöriessäni, kirjoja lukiessaai, jazzia kuunnellessani.
Vapaita esseitä - alunperin vapaamuotisia, ehkä myös vapaita itsesensuurista ja cartesiolaista ajatuskehikoista ja -rangoista...
Anneli Kajanto on tiedelehden juokseva julkaisupäällikkö. Helsinkiläinen yhteiskuntatieteiden maisteri tuntee työnsä, ja vain työnsä, puolesta aikuiskasvatusta.
Vapaa sivistystyö merkitsee yhteisöllisyyttä, kehittymistä, identiteetin vahvistumista ja vireyttä elämässä. Hän toteuttaa sitä harrastamalla intohimoisesti kestävyysjuoksua, kirjallisuutta, elokuvaa, oopperaa, klassista musiikkia, marjastusta ja sienestystä.
anneli.kajanto[ät]kvs.fi