Kabul, rakastettuni
Vaimonsa etunimellä kirjoittanut Moulessehoul on entinen Algerian armeijan upseeri, nyt kiitetty kirjailija.
Miksi Yasmina Khadran Kabulin pääskyset ja Khaled Hosseinin Tuhat loistavaa aurinkoa imaisivat otteeseensa ja jatkavat elämäänsä tajunnassani lukukokemuksen jo lakattua? Afganistanhan on ollut uutisotsikoissa jo yli 30 vuotta. Mitä ratkaisevan uutta enää siitä tai seitsenvuotisesta Taliban-hirmuhallinnosta?
Ehkä juuri siinä on vaikuttavuuden syy. Kun lukijalla on riittävän vankat perustiedot, tapahtumien kaunokirjallinen valottaminen ihmisten kohtaloiden ja kokemusten kautta saa uudenlaista kaikupohjaa.
Miltä tuntuu elää yhteiskunnassa, missä sairaalat suljetaan naisilta ja varataan vain miehille; missä tyttöjen koulunkäynti tehdään laittomaksi; missä koulutetuilta naisilta riistetään oikeus työelämään ja ansioon kodin seinien ulkopuolella; missä burqaan pakotettu nainen on kadulla samassa asemassa kuin juutalainen Daavidin tähti rinnassa 30-luvun natsi-Saksassa?
Miltä tuntuu elää yhteiskunnassa, missä musiikki on kielletty, maan maineikkaiden runoilijoiden teokset tuhottu, missä hulluus on valloillaan ja julkisista teloituksista on tullut virallinen kieli? Tai kadulla voi saada ruoskasta, jos nauraa ääneen?
Millaista on elää pakkonaitettuna, kun ainoa arvo on olla kivespussin tyhjennysalusta ja poikalapsen synnyttäjä?
Vaikka Kabulin pääskyset (WSOY 2009) ja Tuhat loistavaa aurinkoa (Otava 2008) kertovat ihmisten sinnittelystä terrorihallinnon yhteiskunnassa, kaikkea ei voi panna talibanien kontolle. Fundamentalismilla sekä naisten, vanhusten, köyhien ja heikkojen halveksunnalla on vankat asenteelliset juuret. Yhteiskunta on miesten ja valta niillä, jotka ovat syntyneet tuttipullo toisessa ja konekivääri toisessa kädessä.
Silti yhteisöstä löytyy sävyjä ja sivistystä, kuten Tuhat loistavaa aurinkoa -teos osoittaa kuvatessaan nuoren Lailan isää sekä sydänystävää Tariqia.
Mukautuva ja murtuva ihminen
Yasmina Khadra on oikealta nimeltään Mohammed Mousessehoul, syntyisin algerialainen. Kabulin pääskyset on hänen palkitun ja kiitetyn terroritrilogiansa ensimmäinen osa, samalla läpimurtoteos.
Kirja on tarina neljästä ihmisestä, teloitettavaksi tuomittujen vanginvartijasta Atiq Shaukatasta, hänen tuskallista ja kuolettavaa sairautta potevasta ja vaille apua jäävästä Musarat-vaimosta, aiemmin vauraasta Muhsin Ramatista sekä hänen asianajajavaimostaan Zunairasta, jolta uusi yhteiskunta on vienyt kaiken, omaisuutta ja ihmisarvoa myöten.
Ihminen kestää uskomattoman paljon. Mutta kun kestokyky on ylitetty, hän murtuu.
Kirja kertoo armottomuudesta ja säälimättömyydestä, mutta myös kärsivän naisen hengenvoimasta ja jalomielisyydestä. Se on myös kirja raiskatusta kaupungista, joka joskus veti vertoja kauneudessaan Samarkandille ja entisajan Bagdadille, mutta jonka vihollisia ovat sen omat jälkeläiset.
Kabulin pääskyset on pieni, mutta painava kirja.
Neljänkymmenen vuoden aikajänne
Jo vuosi sitten ilmestynyt ja nyt myös pokkaripainoksena (Seven 2009) saatava Tuhat loistavaa aurinkoa on ollut suurmenestys – myös Suomessa.
Kirja kertoo köyhän, aviottomana syntyneen Mariamin tarinan taustana Afganistanin tapahtumat neljänkymmenen vuoden ajalta. Väliin mahtuu yhteiskuntaa modernisoiva, mutta vihattu Neuvostoliiton miehitys (1978–89) ja talibanien hirmuhallinto (1994–2001).
Mariam pakkonaitetaan vanhalle, vastenmieliselle ja silmittömän väkivaltaiselle miehelle, kabulilaiselle Rashidille. Käytännössä Mariam ja Rashidin toinen vaimo, vasta 15-vuotias Laila ovat fundamentalistisen miehen kotiorjia.
Mutta Husseini luo myös toivoa. Mariamin ja Lailan välille syntyy luja ystävyys. Vaikka se lopulta pelastaa Lailan Mariamin tuhoutumisen hinnalla, kirjailija haluaa uskoa hyvyyden, sivistyksen ja paremman elämän mahdollisuuteen.
Talibanit tuhosivat järjestelmällisellä raivolla maansa ikiaikaisen kulttuurin. Ehkä sen merkitystä korostaakseen Husseini on antanut kirjan nimeksi säkeen 1600-luvulla eläneen afganistanilaisrunoilijan Sa`ibe Tabrizin runosta.
Suosittelen kirjoja perättäisinä tai erillisinä lukukokemuksina. Ne eivät jätä kylmäksi.
Aiemmin lukemaani
Latifa: Mitt förbjudna ansikte. En ung kvinnas liv under talibanregimen. Wahlström&Widstrand 2001.
Taustaksi: http://fi.wikipedia.org/wiki/Afganistan
Julkaistu: 27.10.2009 klo 9:00
Anneli Kajanto on tiedelehden juokseva julkaisupäällikkö. Helsinkiläinen yhteiskuntatieteiden maisteri tuntee työnsä, ja vain työnsä, puolesta aikuiskasvatusta.
Vapaa sivistystyö merkitsee yhteisöllisyyttä, kehittymistä, identiteetin vahvistumista ja vireyttä elämässä. Hän toteuttaa sitä harrastamalla intohimoisesti kestävyysjuoksua, kirjallisuutta, elokuvaa, oopperaa, klassista musiikkia, marjastusta ja sienestystä.
anneli.kajanto[ät]kvs.fi