Kirja kuin impressionistinen maalaus
Herra Darwinin puutarhuri on Kristina Carlsonin toinen romaani. Esikoisellaan, Maan ääriin, hän sai 10 vuotta sitten Finlandia-palkinnon.
Luin syksyn uutuuden, Kristiina Carlsonin Herra Darwinin puutarhurin kahteen kertaan. Kannatti. Kirja on kuin impressionistinen maalaus, jonka äärelle haluaa palata vielä näyttelykierroksen päätteeksi ja nauttia sävykylläisyydestä.
Kirjan tarina on yksinkertainen, jos sitten tarina laisinkaan. Se on kuvaus elokuusta kevääseen kelttiläisessä kylässä vuonna 1879, kaksikymmentä vuotta maailmankuvaa mullistaneen Lajien synty -teoksen ilmestymisen jälkeen.
Darwin on asunut kylässä jo liki 40 vuotta. Mutta lukija ei vanhaa herraa kohtaa, ei edes hänen aamukävelyillään.
Impressioita I
Kirja on kuin värikylläistä proosarunoa, joka rikkoon normaalin kirjoittamisen säännöt. Kappalejako on useimmiten kesken lauseen ja välimerkit on monesti viskattu kompostiin. Sääntöjen rikkomisella on kuitenkin oma rytminsä ja logiikkansa.
Kieli virittää lukijan aistit. Lukukokemuksen rinnalle tulevat hajut, tuoksut, ihontuntemus, väkevät näkö- ja kuuloaistimukset. Luonnon ja vuodenaikojen kuvaukset ovat aivan keskeiset.
On myöhäissyksy ja sataa aina vain. Saappaankorot painuvat märkään maahan ja pitkistä lakoontuneista heinistä nousee homeen haju. Rouva Fainen "silkkiverhojen raosta näkyy kaistale puutarhaa vaahteran musta runko ja mustat oksat, joissa vielä liehuu pari keltaista lehteä irtoamaisillaan...Pilvitaivas vetäytyy umpeen. Syksy ratsastaa yhdeksällä hevosella."
Kevääntulon pitkä kuvaus on parasta, mitä olen aikoihin lukenut.
Impressioita II
Aistit virittyvät myös kylän elämään tutustuttaessa. Kirkkokansa istuu lämmittämättömässä kirkossa ja haisee märältä koiralta.
"Suntio avaa kirkon ovet, sisästä työntyy haju, paputuhnut, lahojen hampaiden hönkäyksiä, ihon ja hiusten ja märkien villavaatteiden lemu, köyhyys johon on uutettu hyvinvoipien talkin, tärkin ja kölninveden aromit, jumalanpalveluksen haju haihtuu sateeseen, kirkkoherra Innes vetää ilmaa keuhkoihinsa kun pysähtyy porraspäähän tervehtimään kirkkoväkeä, Jumala siunatkoon teitä"
Jotkut joutuvat ristivalotukseen, kuten asianajajan rouva Eileen Faine, kyläläisten, aviomiehen ja omansa. Ollaan tultu ulos kylmästä kirkosta ja "rouvan naama on hapan kuin pinttynyt yöastia... miten Eileen Faine näyttääkin kalkkunalta, naisen kopeus ei taitu vaikka kauneus peilissä kuihtuu ..."
Impressioita III
Välillä kerronnassa kuuluu samanaikaisuus ja moniäänisyys; jotain kiinnostavaa on tapahtumassa kylän raitilla, kun "minä Rosemary Rowe olin pesemässä puodin ikkunaa..."; "minä Martha Bailey pyyhin käteni ja tulin keittiöstä...;"minä Stuart Wilkes istuin Anchorin ikkunapöydässä join olutta..."
Lukijan ei aina tiedä, kenestä on kyse. Vasta toinen luenta avasi minulle kylän henkilögallerian, siinä keskeisimpinä krouvin- ja majatalonpitäjä James Bailey, kauppias Harry Rowe, juoppo lääkäri Robert Kenny, tuoppiin menevä koulumestari ja keksijä Stuart Wilkes ja tietenkin herra Darwinin outona pidetty puutarhuri, tuskaansa nummilla purkava Thomas Davies.
Kylän naiset pitävät hyväntekeväisyysmyyjäisiä, ruokkivat kanoja, leipovat, mankeloivat, auttavat kaupanpidossa, seuraavat elämää verhojen raosta, elävät hurskaasti, lukevat aikalaisromaaneja, käyvät joka sunnuntai kirkossa tai elävät miehen nyrkin pelossa, kuten Rosemary Rowe.
Ja lapset taas "näyttävät pieniltä synkiltä aikuisilta poikien kasvoilta voi jo lukea tulevaisuutensa pankissa tai asianajotoimistossa kun taas tyttöjen naamasta paistaa puhdas kiiltävä typeryys jonka heidän äitinsä on siihen hangannut."
Impressioita IV
Helminä lukija saa aforisminkaltaisia heittoja. "Raskainta elämässä ei ole epätoivo vaan toivon poissaolo." "Missä kulkee juomisen raja? Lasin reunoissa." Useimmat aforistiset lauseet ovat tilannemaalauksia: "ei jumalattomuus kirkossa haihdu vaan tiivistyy, kun väkeä on paljon".
Impressioita V
Ytimessä on tietysti evoluutioteorian ja luomistarinan kohtaaminen kylän arjessa. Kirkon valta kyläläisistä on vahva ja perustuu vuosisataisiin siteisiin. Ei sitä niin vain murreta. Mutta ukkosen sähköpurkaukset herättävät puutarhurin ajatukset sähkön valjastamisesta tuottamaan kasvien juurille typpihappoa. Kasvun ihme, luonto ja edistysajattelu nostavat puutarhuri Thomas Daviesin, leskimiehen, pitkästä ja syvästä tuskan kuilusta.
Jumala alkaa vaikuttaa "enempi höyryveturilta, joka vaatii lämmitystä eli saarnoja ja veisuuta ja rukouksia, joten ehkä kaikki tulevaisuudessa toimii sähköllä."
Kristiina Carsonin Herra Darwinin puutarhuri on kooltaan suppea kirja, väljästi taitettuna se on vain 176-sivuinen. Silti se on painava ja sisältää monia kerroksia.
Kaikkia niitä ei voi mahduttaa yhteen blogiin, kuten häivähdyksenomaista evoluutioteorian juuriversoa, ajatusta elämän sallimisesta vain kehityskelpoisille ja lajia edistäville ihmisyksilöille. Ajatuksen vastapainona ovat puutarhurin kaksi elämäniloista ja energistä lasta, vajaaälyinen Cathy ja lihassurkastumaa poteva, kuusivuotias kampurajalkainen John, leski-isän silmäterät. Kaikilla on kasvun oikeus ja riemu, niin Cathylla ja Johnilla kuin kyläläisten naureskelemilla herra Darwinin puutarhan kannusruohoillakin.
Julkaistu: 13.10.2009 klo 9:00
Anneli Kajanto on tiedelehden juokseva julkaisupäällikkö. Helsinkiläinen yhteiskuntatieteiden maisteri tuntee työnsä, ja vain työnsä, puolesta aikuiskasvatusta.
Vapaa sivistystyö merkitsee yhteisöllisyyttä, kehittymistä, identiteetin vahvistumista ja vireyttä elämässä. Hän toteuttaa sitä harrastamalla intohimoisesti kestävyysjuoksua, kirjallisuutta, elokuvaa, oopperaa, klassista musiikkia, marjastusta ja sienestystä.
anneli.kajanto[ät]kvs.fi