Kirjallisia makupaloja
Emäntävoimaa! on yksi tässä esittelemistäni kirjoituskilpailuun perustuvista antologioista – lukukokemuksena erinomainen.
Harrastajakirjoittajia tavattiin ennen kutsua pöytälaatikkokirjailijoiksi. Enää ei. Nyt omia tekstejä tarjotaan rohkeasti julkaistaviksi, monen haaveena tulla kirjailijaksi. Joka vuosi kirjallisille markkinoille pelmahtaa liuta lupaavia esikoiskirjailijoita.
Mutta moni kirjoittaa vailla ammattilaiseksi tulemisen unelmaa: itsensä ilmaisemisen ilosta, tarpeesta ja tuskasta.
Kirjoittamisharrastusta ylläpitävät ja edistävät lukuisat kirjalliset yhdistykset. Googlettamalla löysin aktiiveja, suurempia ja pienempiä kirjoittajayhdistyksiä 90.
Tuo kirjailijaksi "täyttymystä" edeltävä vaihe on rikas ja runsas. Lukija pääsee siitä perille kirjoituskilpailuiden parhaimmistosta julkaistujen antologioiden kautta.
Olen hiljattain lukenut uusimmista antologioista kolme hyvin erilaista.
Ehtivät emännät
Kun tietää, miten kovaa ja täysipäiväistä ruumiillista rehkimistä maalaistalon emännän työ on, tuntuu hämmästyttävältä, että Maaseudun Sivistysliiton ja Maaseudun Tulevaisuus -lehden yhteinen kirjoituskilpailu tuotti 553 kilpailutekstiä.
Nuo puuhakkaat naiset täyttävät kansalaisopistojen opintopiirit ja vielä kirjoittavatkin. Emäntäenergiaa-kilpailun parhaimmistosta ilmestyi Kirsti Mannisen toimittama antologia Emäntävoimaa! (Maahenki 2009).
Kirja oli riemukas ja mukaansa tempaava lukukokemus, jota siivittävät tunnettujen valokuvaajien mainiot valokuvat.
Itseäni koskettivat voimakkaasti Riitta Mikkolan runot, joissa kiteytyy maatalousyrittäjänaisen arki, ilot, työn kuormitus ja vastoinkäymiset. Runoja on siroteltu kirjan 28 proosatekstin väliin.
Yllättävän moni nuori, kirjoittava emäntä oli juuriltaan kaupunkilainen tai ainakin kirkonkylän kasvatti. Emännäksi oli kasvettu taloon tulemalla, töihin tarttumalla ja mallia ottamalla. Asenne ja ote työhön ovat tulevaisuudenuskoiset, arjen pienistä ja suurista asioista nauttiva ja sisukas. Ilo tulee vaikka vasikan kielenlipaisusta.
Tekstit ovat omakohtaisia ja kertovat itse eletystä elämästä.
Murha mielessä
Kouvolan dekkaripäivien novellikilpailun parhaista toimittivat Riitta Sorvali ja Kirsti Siraste parinkymmenen fiktiivisen tarinan antologia Työ tekijäänsä niittää. Ratkaisu julkaista tekstit kirjoittajien mukaan aakkosjärjestyksessä oli koitua itselleni lukemisen tyssäämiseksi.
Jatkaminen kannatti, sillä valtaosa tarinoista imaisi otteeseensa ja joissakin teksteissä oikeasti jännitin. Valituista Jukka Behm oli romaanillaan Matkoilla Tammen viime vuoden kirjailijoita.
Yllätyin aiheiden ja sen myötä mielikuvituksen suuresta kirjosta. Useimmat tekstit palkitsevat lukijansa. Ehkä hieman muille mielivaltaa tehden nostan joukosta kolme: Kalevi Korpelan hurjan fiktion Jerusalemin rakennustyömaan yhteydessä paljastuneesta kirjallisesta löydöstä ja arkeologisiin löytöihin kiinni iskeytyneestä huippurikollisuudesta, Mika Kähkösen loppua kohti kiihtyvän jännitystarinan Viimeinen luku ja Heikki-Antero Laurilan kovin ajankohtaiseen yhteiskunnalliseen keskusteluun osuvan Sisar hellä valkoinen.
Kukaan heistä ei ollut kolmen kilpailussa palkitun joukossa. Kuulemme heistä — heistäkin — vielä.
Elämä saa uuden suunnan
Olen koonnut syksyn ja talven aikana tänä keväänä ilmestyvän antologian Elämänmuutos, omakohtaisia kertomuksia (Kansanvalistusseura 2010).
Antologia perustuu Kansanvalistusseuran, Oriveden Opiston ja OK-opintokeskuksen vuonna 2008 järjestämään kirjoituskilpailuun. Kilpailutöitä tuli 435.
Mukaan valitsemissani 40 tarinassa näkyy elämänmyllerrysten laaja kirjo. Olen ryhmitellyt ne lukujen Rakkaus, Menetys, Luopuminen, Sopeutuminen, Selviytyminen, Löytäminen ja Valinta alle.
Tarinoissa maistuu koettu elämä, mutta ei katkeruus. Aina on löytynyt tie ulos tai uudenlaiseen elämään. Eivätkä kertomukset jätä kylmäksi. Perusvire on valoisa.
Elämänmuutostarinoiden kautta myös lukija löytää heijastuspintaa omille, ehkä hyvinkin rankoille kokemuksilleen. Vaikka elämänmuutostilanteissa saatamme kokea jäävämme selviytymään ja ratkaisemaan lopulta yksin, samankaltaisten elämäntilanteiden keskellä on aina muitakin.
Siinä missä Emäntävoimaa! avaa yhden, ehkä vähän tunnetun naistenmaailman tai Työ tekijäänsä niittää tarjoaa lukuviihdettä, Elämänmuutos antaa parhaimmillaan jaettuja kokemuksia.
Julkaistu: 9.3.2010 klo 9:00
Anneli Kajanto on tiedelehden juokseva julkaisupäällikkö. Helsinkiläinen yhteiskuntatieteiden maisteri tuntee työnsä, ja vain työnsä, puolesta aikuiskasvatusta.
Vapaa sivistystyö merkitsee yhteisöllisyyttä, kehittymistä, identiteetin vahvistumista ja vireyttä elämässä. Hän toteuttaa sitä harrastamalla intohimoisesti kestävyysjuoksua, kirjallisuutta, elokuvaa, oopperaa, klassista musiikkia, marjastusta ja sienestystä.
anneli.kajanto[ät]kvs.fi