Kirjan aika

Jokaisella kirjalla on luvuton määrä aikoja. Ajat ovat keskenään erilaisia, lukijakohtaisia. Kirjan aika on muuta kuin kirjan elinkaari, vaikka se useimmiten sijoittuu elinkaaren sisälle. Se alkaa kiinnostuksen ja lukuhalun heräämisestä, mutta ei johda välttämättä lukemiseen. Kaikkeen ei sentään löydy aikaa.

Kirjan aika alkaa monesti keskustelusta lukevien ystävien kanssa. Juuri nyt minulla aika raksuttaa Haruki Murakamin kirjalle Suuri lammasseikkailu – se on kolahtanut Tuijaan – ja Tito Collianderin seitsenosaiselle elämänkerralle – se on  tehnyt vaikutuksen Tuijan lisäksi Anneen.

Tiedän käynnistäneeni monen monituisen kirjan ajan ystävieni päässä samalla tavalla. Toisen ihmisen suositus on paras keino panna kirjan kello käymään.

Tilanne ja sattuma

Monet ajankäynnistymiset jäävät myös mieleen tilannesidonnaisuutensa vuoksi. Näin kävi, kun vasta 90-luvulla löysin William Goldingin Kärpästen herran, kerrostalon pihatalkoiden keskustelua kuunnellessa.

Kirjasta tuli yksi vaikuttavimmista lukukokemuksistani.

Näin kävi myös, kun kirjallisessa keskustelussa saunan löylyssä (erinomainen paikka moiseen!) palautui mieleen nuoruusajan kirjallinen tuttavuus, Aino Kallas. Ystäväni Ritva oli vaikuttunut juuri tuolloin Kallaksen uudelleen ilmestyneistä päiväkirjoista ja käynnisti Kallaksen "uusajan" aivossani. Siitä kehkeytyi nyt jo 30 vuotta kestänyt innostukseni viron kieleen, kirjallisuuteen ja kulttuuriin.

Ylen kulttuuriohjelmien toimittaja Nadja Nowak on erinomainen kirjan ajan käynnistäjä. Olen joskus kiirehtinyt arjen tullen kirjakauppaan ostamaan hänen esittelemänsä kirjan. Näin esimerkiksi löysin Sofi Oksasen esikoisromaanin Stalinin lehmät.

Kirjan ajan käynnistäjä voi olla analyyttinen, innostunut ja osaava kirja-arvostelu – tai ulkomaan matka. Matka käynnistää kirjalöytöjen ajan ja jatkuu niiden kautta.

Sormien ja silmien viesti

Hyvin tärkeää on fyysinen kosketus kirjaan. Miltä kirja tuntuu kädessä? Millainen on sen ensimmäinen lause ja miten kirja loppuu? Mitä siitä kerrotaan takakannessa? Mutta ennen kaikkea, miltä kirjan kansipinta tuntuu sormien alla? Monesti kosketustuntuma käynnistää kirjan ajan, mutta ei johda vielä ostopäätökseen.

Todellinen lukutapahtuma voi alkaa vasta kuukausien, ehkä vuosienkin jälkeen.

Myös vanhan kirjan kulunut, paljon kokenut kansi voi miellyttää siinä, missä uutuuskirjan mattalaminiittinen suojakansikin ja käynnistää kirjan kellon.

Näin käy minulla vironkielisten klassikkojen kanssa. Kovin monta en ole lukenutkaan. Mutta kirjahyllyssä ne odottavat pitkämielisesti aina kiireistä ja aikapulasta kärsivää lukijaansa tietäen, että niiden vuoro tulee, ehkä jo seuraavalla talvi- tai kesälomalla.

Nyt siellä odottaa Eduard Vilden klassikko Mahtra söda. Ostin sen viime viikolla vörulaisesta antikvariaatista. Kirja kuului Virossa sukupolvien ajan koulussa pakollisiin luettaviin. Se kertoo seitsensatavuotisessa maaorjuudessa piinatun rahvaan viimeisestä kansannoususta baltiansaksalaisia moisioherrojaan vastaan.

Reaaliajassa

Kun viime talvena ja keväällä kaikkialta tulvi tietoa Suomen sodasta, en löytänyt valistustulvalle aikaa. Kun sitten kesälomamatkalla poikkesin yhteen Suomen sodan merkittävimmistä taistelupaikoista, Oravaisten kentälle, muistopaikan kahviosta lunastin oikopäätä ruotsalaisen historiantutkijan Martin Hårdstedtin 400-sivuisen, kerrassaan mainioksi osoittautuneen teoksen Suomen sota 1808–1809. Luin sen Kuhmon kamarimusiikin konserttien ja mustikanpoiminnan lomassa.

Kirja ohitti ilman epäröintiä kaikki muut kesälomalukemiset. Sen reaaliaika oli siis sama kuin "kirjan aika". Tarve oli lymynnyt sisälläni kuukausia.

Nyt tällaisen muiden kirjojen ohituksen tekee Terhin minulle lainaama nigerialaisen Chimamanga Ngozin Adichien Puolikas keltaista aurinkoa. tämän vuoden uutta käännöskirjallisuutta. Odotan malttamattomana, että ehtisin. Eilinen ilta meni spurttijuoksuun; olin kotona iltauutisten alkaessa. Tämä ilta menee Kaivarin jumppaan ja huominen Hesperian puiston puistojumppaan.

Mutta sitten lähdenkin jo viinimarjanpoimintaan maalle. Pitkällä automatkalla on aikaa myös lukemiselle.

Julkaistu: 11.8.2009 klo 10:16

Keskustele aiheesta »