Kirje joulupukille
Miten oikein ehdit kaikkeen? Ilmeisesti koet askartelemisen rentouttavana?
Kunnioitettu Joulupukki! Kirjoitan Sinulle ensimmäistä kertaa. Miksikö nyt? Tunnustan, että yhtenä syynä on kokeilla, millaista on kirjoittaa kirje aikana, jolloin kirjeet ja niiden myötä kirjeidenkirjoittamistaito ovat katoamassa. Jopa parin postikortin lähettäminen ikääntyneille sukulaisille ulkomailta tuntuu jo suoritukselta, Teolta.
Ensiksi on syytä kiittää siitä, että olet tuonut tullessasi niin monet joulut lapsuudessani ja aikuisuudessani. Lapsuudenkotini oli ahnas kirjoille, mutta niitä ei ollut. Ensimmäiset omani, Tammen kultaiset kirjat, sain juuri Sinulta.
Tiedätkö, ne lumoavat pikkukirjat, Mikki-hiiren kuuraketti, Tuhkimo, Prinsessa Ruusunen ja Peter Pan, ovat kuluneet sittemmin jo kolmen lapsisukupolven käsissä – yhä vaan yhtä rakastettuina ja haluttuina. Tai sarjan ulkopuolelta hellyttävä ja riemastuttava Hiirten jouluvanukas!
Sitten tulivat Nuorten toivekirjat -sarjan kirjat, kiihottavat ja jännittävät. Parhaiten muistan niistä Paatsamakartanon vieraat. Kiitos niistä!
Myöhemmin meistä varattoman maalaiskodin lapsista tuli uutteria kirjaston käyttäjiä. Omalla tavallasi opetit meitä siihen herättämällä lukemisen nälän.
Miten olet voinut? Olen loppusyksystä ollut hieman huolissani, sillä mielestäni olisit kuulunut riskiryhmään, joka sai ensimmäisenä H1N1-rokotuksen. Jos sairastuisit juuri jouluksi, luvuttomissa kodeissa joulu olisi pilalla. Ainakin tarvittaisiin määrättömästi sijaisjärjestelyjä ja pätkätyökeikkoja.
Mutta taidat olla "tervaskanto" – tiedäthän Tampereen Antti Hervosen yli 100-vuotiaat tervaskannot lääketieteellisenä tutkimuskohteena? Onko mahtanut pyytää Sinua tutkimuksiinsa mukaan.
Joulupukille osoitetussa kirjeessä kuuluisi olla pitkä lahjatoivelista. Voisin tietysti listata, mitä kaikkea voisit tuoda perheeni jäsenille ja naapurin Riialle. Mutta se veisi minulta itseltäni antamisen ilon.
Itselläni tuntuu olevan kaikkea – paitsi aikaa käyttää sitä kaikkea. Aikaa ei voi kuitenkaan pyytää joululahjaksi. Mutta voisit antaa hyviä vihjeitä. Sinä kun olet vallankin jouluaattona ajan käytössä todellinen virtuoosi, miten oikein hoidat sen homman? Itseltä moneen paikkaan samanaikaisesti ehtiminen menee auttamattomasti sähellykseksi.
Aikaa kaipaan musiikin rauhaisaan ja syventyneeseen kuunteluun ja kirjojen lukemiseen. Taivas, että taas on ilmestynyt niin paljon mielenkiintoisia kirjoja.
Mutta yhden vihjeen antaisin sentään. Kaipaan ihan vimmatusti Lapin aurinkoisille keväthangille. Etkös kutsuisi minua Korvatunturin laduille? Olen meluton luonnossa liikkuja, joten kevätnokosia nukkuva väkesi ei siitä mitenkään häiriintyisi. Riittäisi, että pyytäisit talonmiestäsi (kai Korvatunturilla on sentään semmoinen) ajelemaan umpeen pyryttyneet ladut silloin tällöin auki.
Hyvää Joulua Sinulle ja Korvatunturin väelle toivottaen
Anneli
Julkaistu: 15.12.2009 klo 9:00
Anneli Kajanto on tiedelehden juokseva julkaisupäällikkö. Helsinkiläinen yhteiskuntatieteiden maisteri tuntee työnsä, ja vain työnsä, puolesta aikuiskasvatusta.
Vapaa sivistystyö merkitsee yhteisöllisyyttä, kehittymistä, identiteetin vahvistumista ja vireyttä elämässä. Hän toteuttaa sitä harrastamalla intohimoisesti kestävyysjuoksua, kirjallisuutta, elokuvaa, oopperaa, klassista musiikkia, marjastusta ja sienestystä.
anneli.kajanto[ät]kvs.fi