Kuolema kiinalaisittain
Qiu Xiaolong omistaa kirjansa vanhemmalle veljelleen, josta tuli yksi lukuisista kulttuurivallankumouksen uhreista.
Mitä kummaa, sarjamurhasta kertova dekkari kommunistisesta Kiinasta, kirjoittajana Qiu Xiaolong. Ja sivujuonteena rakentamiseen liittyvä näytösluonteinen korruptio-oikeudenkäynti, joka julkisivun takana ei johda mihinkään.
Ei Kiina ole höllentänyt ilmaisuvapauden rajoja. Shanghailaissyntyinen Qiu on asunut vuodesta 1988 alkaen Yhdysvalloissa. Qiun sankari, rikostutkija Chen Cao, on selvittänyt rikosvyyhtejä jo viidessä dekkarissa.
Chen Cao on eräänlainen kiinalainen vastine Hercule Poirotille. Siinä missä Poirot on herkkusuu ja kulinaristi, Chen on kaunosielu ja innostunut Kiinan muinaisrunoudesta ja myyteistä. Rikoksen selvittäminen tapahtuu – jos ei aivan vasemman käden pikkusormella – parempien harrastusten lomassa kumminkin.
Neljän nuoren naisen murha identtisine lavastuksineen ei kuitenkaan ollut itselleni kiinnostavin juttu, ei vaikka rikossarjan juuret johtavat kulttuurivallankumouksen terroriaaltoon. Päällimmäisimmäksi minulle nousi sivujuonne.
Myös Punapukuisissa naisissa (Otava 2009) herkutellaan korkeatasoisissa ravintoloissa. Miten olisivat elävän apinan aivot? Siis apinaparka sidotaan liikkumattomaksi, siltä parturoidaan päälaki ja luusahalla aletaan irrottaa apinan pääkallon lakea samalla kun eläin kirkuu mielipuolisissa tuskissa.
Nam-nam. Hyvää ruokahalua!
"Herkkuun" viitataan kirjassa kahdesti. Toisen kerran rikostutkija Chen itse tilaa elävän apinan aivot, mutta viime hetkellä määrää tarjoilijan vapauttamaan apinan luontoon.
Tai miten olisi elävänä paistettu kala? Se ei pysty kirkumaan apinan tavoin tuskaansa. Viihtyisämpää muiden asiakkaiden näkökulmasta. Elävän kalan suu täytetään jäillä, minkä jälkeen kala paistetaan wokissa niin, että silmät eivät osu tulikuumaan öljyyn. Näin kalan silmät säilyvät yhä elävän välkkyvinä, mikä on koko jutun juju.
Mikä hivelevä tuoksu ja makuhermojen hemmottelu. Hyvää ruokahalua!
Murhasarjan selvittämisen loppuviilaus tapahtuu sekin ravintolassa, tavoitteena puristaa hermojen pettämisen kautta tunnustus. Menu on erilaisia eläinten kidutuksia, "vähäisimpänä" niistä elävien katkarapujen uittaminen viinassa.
Pääruokana on erikoisherkku, kilpikonna, joka kypsennetään romanttisesti pienellä avotulella lasiseinäisessä vesiastiassa. Ideana on veden hidas kuumeneminen normaalista lämpötilasta kiehumispisteeseen ja herkuttelijat seuraavat, kuinka ensin tyytyväisenä uiva kilpikonna alkaa hätääntyä ja pyrkiä pois, sitten yhä epätoivoisemmin ja kiihkeämmin ja kuinka pitkitetty rituaali päättyy kilpikonnan tuskalliseen kuolemaan.
Maiskis-maiskis. Hyvää ruokahalua!
Haluankin uskoa, että Qiu Xiaolongin piilotarkoitus on ollut tuoda esiin se, että hänen entisessä kotimaassaan eläinten julma kidutus ei ole ainoastaan sallittua, vaan myös tavoiteltua ja hienoa. Tiedämme, että koiran lihaa syövät kiinalaiset saattavat rääkätä koiria, koska uskovat sellaisen lihan olevan erityisen maukasta.
Mutta itse kohdemaata ei voi yksin osoittaa sormella. Vastuu on myös pöyhkeilevillä, keikaroivilla turisteilla.
Missä viipyy eläinten kiduttamisen kieltävä sopimus
Olemme kansainvälisillä areenoilla saaneet aikaan tukun tärkeitä sopimuksia, kuten sopimukset lasten oikeuksista, kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen ja halventavan kohtelun ehkäisemisestä, rotusyrjinnän poistamisesta, kuolemanrangaistuksen poistamisesta sekä sopimuksia, joilla yritetään estää naisten syrjintä, lasten kaappaaminen aseellisiin selkkauksiin, lasten myyminen, lapsiprostituutio ja lapsipornografia.
Unescon hallinnoimien suositusten mukaisesti suojelemme historiallisesti ja kulttuurihistoriallisesti arvokkaita kohteita ja vaalimme niiden merkitystä nykypäivälle sekä suojelemme ainutlaatuisia luontokohteita.
Missä viipyy edes yritys padota ihmisen pohjatonta pahuutta eläimiä kohtaan?
Julkaistu: 16.2.2010 klo 9:00
Anneli Kajanto on tiedelehden juokseva julkaisupäällikkö. Helsinkiläinen yhteiskuntatieteiden maisteri tuntee työnsä, ja vain työnsä, puolesta aikuiskasvatusta.
Vapaa sivistystyö merkitsee yhteisöllisyyttä, kehittymistä, identiteetin vahvistumista ja vireyttä elämässä. Hän toteuttaa sitä harrastamalla intohimoisesti kestävyysjuoksua, kirjallisuutta, elokuvaa, oopperaa, klassista musiikkia, marjastusta ja sienestystä.
anneli.kajanto[ät]kvs.fi