Lumi in memoriaa
Totovaaralta avautuu näkymä viiteen tunturiin. Takana pala Kesänkiä ja Laimiota.
Mennyt talvi oli juoksemisen ja hiihtämisen kannalta oivallinen. Helmikuun Finlandia-hiihtoa seurasi maaliskuussa Oulun Tervahiihto (69 km) ja vielä kesän tuloa uhmaten hiihtoviikko Äkäslompolossa. Nyt fillari on puunattu, rasvattu ja otettu käyttöön ja sukset kannettu kellariin.
Mutta oli se sen verran ihanaa, että mieli palaa Lapista kehoa paljon hitaammin.
Matkalukemisenani Lapissa oli Viron radiosta eläkkeelle jääneen kulttuuritoimittajan Mari Tarandin kirja pikkuveljestään, oman käden kautta elämänsä päättäneestä runoilija ja näyttelijä Juhan Viidingistä. Kirjassa Ajapildi sees, Lapsepõlv Juhaniga (2008) edistyin kuitenkin hiihdon lomassa nolon vähän. Hiihtoretket, saunat, yhdessäolo ja uni selättivät lukemisen.
Äkäslompolo sunnuntai
Parasta ottaa aluksi ihan kesysti. Mutta ennen sitä kuitenkin kolmen kilometrin nousu Ylläkselle. Ylhäällä on vastassa paksu sumu ja rankka tuuli. Yllättäen huomaammekin osuvamme seudun pahimpaan laskuun, Varkaankuruun. Ei muuta kuin menoksi. Vedet sinkoavat silmistä, mutta alhaalla on tämä nainen pelkkää riemukasta hymyä.
Latupohja muuttuu iltapäivästä vetiseksi sohjoksi. Suksi ei luista eivätkä pidot pidä ja luistelu on kuin tervassa tarpoisi. Ensimmäisenä päivänä kilometrejä kertyy 36. Ulla-kissallakin ollut hyvä päivä vuokramökissä.
Maanantai
Velhonkota-Luosujärvi-Ylläsjärvi-Kesänki-reitille kertyy 40 hiihtokilometriä. Jälleen viimeiset kilometrit muuttuvat tuskaiseksi yritelmäksi vellovassa vetisessä lumessa. Muuten päivä on hauska ja aurinkoinen. Ylläsjärvellä maltoimme pysähtyä siskonmakkarasopalle. Nestevaje yllätti.
Tiistai
Tänään pohjoiseen ja Äkäskeron kiertoon Peurakaltion ja Äkäsmyllyn kautta. Kukaslompolo on varmaan kesällä kaunis, mutta nyt varsinainen vastatuuliputki. Loppumatkasta valitsemme tunturisen reitin ja saamme kaksi mahtavaa pitkää laskettelua. Kilometrejä kertyy rapiat 52.
Keskiviikko
Nyt etelään! Reitti osoittautuu jäärouheiseksi ja harvojen hiihtäjien käyttämäksi. Eteneminen on hankalaa. Hannukaisen jälkeen latualusta paranee. Eteen osuu varoittamatta ja kovassa vauhdissa jyrkkä kumpareinen pudotus. Taiteilen pystyssä alas, mutta siellä pyrskähdän pyrstölleni. Sinkoa kuin ohjus, mutta suunta on kuin suutarilla. Onhan tällä viikolla kerran kaaduttavakin!
Tunturijärven kautta Ylläkselle hiihtäessä saan yli seitsemän kilometrin hyvän harjoituksen vastamäkeen luistelussa ja palkkioksi tulevat hurmaavat laskut. Tunnistan jälleen sisälläni pienen, riemuitsevan syöksylaskijan.
On upea auringonpaiste ja päivä uhkaa loppua kesken. Jatkan yksin parikymmentä kilometriä ylimääräistä. Tulikohan sittenkin arvioiduksi väärin? Uusissa nousuissa kilometrit tuntuvat loppumattomilta ja ylhäällä verensokerit ovat nollilla. Energiapatukka ja desi nestettä palauttavat voimat, ja viimeinen kymppi onkin silkkaa laskettelun ja luistelen juhlaa. Kilometrejä päivään kertyy liki 57.
Torstai
Tänään Totovaaralle! Tasaisilla soiden ylityksillä sukset kiitävät. Vai liekö saaneet siivet? Nousu Totolle tuntuu loppumattomalta. Vastaan ylämäestä syöksähtää laskettelijoita riemuisin ilmein. Tulikohan valituksi väärä kiertosuunta?
Totovaaran huipulta avautuu luvattu hulppea näköala. Silmien edessä ne ovat kaikki: hohtavan valkoiset Ylläksen, Kesängin, Laimion ja Pyhätunturin huiput ja sivummalla Aakenus. Kilometrien mittainen vauhdikas lasku palkitsee kipuamisen vaivat moninkertaisesti. Loppumatkalla saamme vielä toiset pitkät ja lentoisat laskut. Päivän saldo on 52 kilometriä
Perjantai
Tänään Ylläksen rinteitä tunturi kiertäen niin, että reitti koostuu runsaista nousuista ja runsaista laskuista. Paluumatkalla nousemme tunturiin uudelleen ja katsomme Luontokeskuksessa Äkäslompolon kylän entis- ja nykyajan elämästä kertovan näyttelyn. Suomenkielinen osuus on meän kielellä ja tosihauskaa tekstiä. Teen illalla vielä oman lenkin.
Lauantai
Paluu etelään. Lievitän vierotusoireita tekemällä aamulenkin Velhonkodalle aamukahville. Sen jälkeen viikon kokonaishiihtosaldoksi merkitsen vajaat 280 kilometriä. Paluumatkalla Ajapildi sees pysyy edelleen pitkään avaamattomana sylissäni, sillä silmät eivät irtoa auringossa kylpevästä Tornionjoki-maisemista.
Alan lukea vasta Tornion jälkeen.
Julkaistu: 21.4.2009 klo 9:39
Anneli Kajanto on tiedelehden juokseva julkaisupäällikkö. Helsinkiläinen yhteiskuntatieteiden maisteri tuntee työnsä, ja vain työnsä, puolesta aikuiskasvatusta.
Vapaa sivistystyö merkitsee yhteisöllisyyttä, kehittymistä, identiteetin vahvistumista ja vireyttä elämässä. Hän toteuttaa sitä harrastamalla intohimoisesti kestävyysjuoksua, kirjallisuutta, elokuvaa, oopperaa, klassista musiikkia, marjastusta ja sienestystä.
anneli.kajanto[ät]kvs.fi