Maailman nuorin eronnut

Jemeniläisen pikkutytön tarina tempaa lukijan otteeseensa. Karmeudestaan huolimatta tarina valaa myös toivoa.

Heitä on vielä liian paljon: lapsisotilaina, lapsityövoimana, koulusta pois otettuina, lapsiprostituoituina, pakkoavioliiton kautta aikuisen miehen patjaksi pakotettuina. Nojoud Ali, jemeniläinen pikkutyttö oli yksi heistä.

Nojoud, 10 vuotta, eronnut (Gummerus 2009) on rankka tositarina, joka ei liene perusasetelmaltaan vallan harvinainen – etenkään jämähtäneissä muslimikulttuureissa.

Poikkeukselliseksi Nojoudin tarinan tekee se, että epätoivoisesti pakoa ja vapautusta hakemalla pieni tyttö tuli tehneeksi historiaa ja luoduksi ratkaisumallin monelle muulle kaltaiselleen.

Pääkaupunkiin Sanaan muuttaneen ja kerjuun varaan luisuneen perheen isä pakottaa 9–10-vuotiaan pikkutyttönsä avioliittoon syrjäiseen maaseutukylään miehelle, jolta hän puristaa lupauksen olla kajoamatta tyttöön ennen tämän kehittymistä naiseksi. Avioliitto on miesten keskenään allekirjoittama sopimuspaperi. Muuta seremoniaa ei tarvittu.

Lapsi repäistään irti kaikesta, mikä merkitsi välittämistä ja turvaa: sisaruksistaan ja vanhemmistaan, koulusta ja parhaasta ystävästään. Lapsesta tulee kaukaiseen Khardjin syrjäkylälle orjatyövoimaa. Liekanaru ei ulotu edes kaivolle.

Toisin käy myös välipuheiden kanssa. Vastenmielinen "hirviö", jota Nojoud pelkää suunnattomasti, raiskaa hänet heti ensimmäisestä yöstä lähtien ja panee pian kauhusta parkuvaa "vaimoaan" järjestykseen kepin voimalla. Asumuksen äärivanhoilliset naiset, äiti ja sisko, tukevat miestä.

Nojoudin tarina päättyy kuitenkin toisin, paljolti sattumien, mutta ennen muuta tytön neuvokkuuden ja päättäväisyyden ansiosta. Kuukausia myöhemmin hän on keinotellut itsensä Sanaan, nähdäkseen vanhempansa. Isä on järkähtämätön, mutta toinen vaimo Downe neuvoo salaa tyttöä pakenemaan ja etsimään käsiinsä tuomarin.

Vaikka lapsiavioliitto on Jemenissä ilmeisen laiton (isä ja aviomies vangitaan oikeudenkäyntiin saakka), avioero on ainutlaatuisuudessaan ennakkotapaus ja tuomarille pulmallinen. Koskaan ennen lapsi ei ole hakenut avioeroa. Oikeudenkäyntiä edeltää ja seuraa valtava julkisuus.

Nojoudista tulee kahden edistyksellisen tuomarin, Mohammad al-Ghazin ja Abdel Wahedin sekä tämän vaimon Shadan suojatti oikeudenkäyntiin saakka.

Kulttuurit rinta rinnan

Vaikka Nojoudin tarina päättyy onnellisesti, se kuvaa samalla, miten yhteiskunnassa elää rinta rinnan toisilleen vastakkaiset kulttuurit: jähmeä ja armoton vanhoillisuus, joka ei tunnista lasten (eikä naisten) oikeuksia, sekä edistysmielinen, lakeihin ja kansainvälisiin sitoumuksiin ankkuroituva kulttuuri, joka näkee lasten pakkoavioliitot yksiselitteisesti rikollisina tekoina.

Nojoud saa oikeudenkäynnin kautta takaisin lapsuutensa, lelut, leikit ja koulun. Kokemuksen myötä hän on kuitenkin erilainen. Paluuta täyteen lapsenviattomuuteen ei enää ole. Hän on – vuosia ennen ensimmäisiä kuukautisiaan – muuttunut kääpiönaiseksi.

Maailman nuorin eronnut nainen vastaanotti vuosi sitten New Yorkissa amerikkalaisen naistenlehden Glamourin Vuoden nainen -palkinnon. Kymmenvuotias Nojoud Ali jakoi tämän kunnianosoituksen aiempien saajien, näyttelijä Nicole Kidmanin, Yhdysvaltain ulkoministeri Condoleeza Ricen ja senaattori Hilary Clintonin kanssa.

Nojoud Alin tarinan kirjaksi toimittanut Delphine Minoui korostaa kuitenkin, että julkisuuspyörityksestä huolimatta Nojoud pystyi palaamaan pieneksi koulutytöksi. Hänen ja hänen pikkusiskonsa jatko-opinnot ovat tapahtumien seurauksena nyt taloudellisesti turvatut. Nojoud aikoo oikeusoppineeksi, joka omistaa elämänsä sorrettujen naisten ja lasten auttamiseen.

Lisää aiheesta:

Anna joululahja myös pikku-nojoudeille ja pikku-mohamedeille

Julkaistu: 8.12.2009 klo 9:00

Delicious Facebook Kerro kaverille

Keskustele aiheesta »