Mahdollisuuksien noutopöydässä
Ikäinstituutti edistää myös ikääntyvien kansalais- ja vapaaehtoistoimintaa. Kolmas elämä on sen julkaisu.
Noin kaksi kolmannesta ikääntyvistä vanhenee vailla suurempia hankaluuksia; he pysyvät melko terveinä, heillä on tiivis sosiaalinen verkosto ja kohtuullinen toimeentulo. Näin toteaa tutkija Simo Koskinen valtioneuvostolle vuonna 2004 tehdyssä tutkimuksessa. Ilka Haarni kuva kirjassaan Kolmas elämä (Gaudeamus 2010), mitä nuo hyvin pärjäävät kolmannen iän ihmiset oikein puuhaavat.
"Ja sitten ne ihmettelevät siellä kotipaikkakunnalla, että mikä siellä pääkaupunkiseudulla teitä pitelee, kun eivät jouda ees hirvipeijaisiinkaan."
Puhe on siis ikäluokasta, joka jää työiän ja varsinaisen vanhuuden välimaastoon. Sille on ominaista sosiaalisesti vilkas ja monivivahteinen elämänmeno.
Erään haastateltu luonnehtii kolmatta elämää elämän parhaaksi ajaksi.
Ilka Haarni tutki osallistumalla, kyselemällä ja haastattelemalla eläkeikäisiä isossa pääkaupunkiseudun lähiössä, jonka hän nimesi Lähiläksi. Kiinnostuksen kohteina olivat organisoituun toimintaan eriasteisesti osallistuvat eläkeikäiset.
Osallistumiseen hän laski toimimisen yhdistyksissä, harrastamisen, vapaaehtoistyön ja omaehtoisen kokoontumisen.
Yksilöllisesti samanlaisia
Hän kohtasi osallistumisen ja aktiivisuuden moninaisen kirjon, mahdollisuuksien noutopöydän, josta kukin valitsee mieleisintään ja mieleisessään kokoonpanossa. Samantyyppiset motiivit ja osallistumisen profiilit kuitenkin yhdistävät. Ollaan yksilöllisiä ja kuitenkin samantyyppisiä.
Osallistuvat kolmannen iän kansalaiset (keskimäärin ikähaarukassa 60–75) haluavat ylläpitää terveyttään, nauttia elämästään ja olla vuorovaikutuksessa muiden, yleensä ikäistensä, kanssa. Monet vierastavat itseään nuorempia ikäluokkia, ellei kyse ole omista sukulaisista.
Ja missäpä heitä edes kohtaisi. Päivän rytmi ja liikkuminen poikkeavat työikäisten rytmistä.
Suku on kuitenkin tärkeä, tärkeämpi kuin koskaan, ja perhekeskeisyys voimistuu eläkkeelle siirtymisen myötä. Silti useimmat harrastavat erillään puolisostaan.
Päiviä ja viikkoja rytmittävät aktiivissa osallistumisessa leppoisa seura, viihteelliset tapahtumat ja tilaisuudet, monenlainen puuhailu kuten järjestetyt retket, keskustelukerhot, bingo, tietokilpailut, myyjäiset, yhteislaulu, liikunta, kansalaisopiston opintopiirissä käyminen tai kolmanteen ikään liittyvät asiantuntijavierailut.
Etenkin eläkeläisjärjestöissä omanikäisten asioita käsittelevien asiantuntijaluentojen merkitys on iso.
Haarni rajaa tutkimuksensa ulkopuolelle yksityisen aktiivisuuden, kuten puuhastelun kotona, puutarhassa ja palstalla, kesäpaikan vaalimisen, ystävien ja sukulaisten tapaamiset, lapsenlapsien kanssa puuhastelut, omaishoidon, marjastamisen, lukuharrastuksen tai järjestetyn liikunnan ulkopuolella olevan oman kunnon ylläpidon.
Tuon ikäryhmän ihmiset täyttävät kansalaisopistojen italian ja espanjan kieliryhmät ja jumpat. On senioritanssia, sporttiveteraaneja, sauvakävelyryhmää, teatterimatkoja – ties mitä.
Irti kiireestä, eikä sittenkään tekemättömyyttä
Haarnin tulokset eivät yllätä. Mutta muutaman asian sieltä voi erityisesti poimia:
• Kiire on suhteellista. Enää päivää ei täytetä rientämiseen yhdestä toiminnasta toiseen, kuten vielä työiässä. Päivää kohti riittää yksi aktiviteetti. Muuten päivä sujuu arjen askareissa ja omatoimisessa tekemisessä, vaikkapa hyvän kirjan seurassa.
• Aktiivisuudesta haetaan hyvää, laadukasta ja mielekästä elämää. Siinä yhdistyvät fyysinen, psyykkinen ja sosiaalinen hyvä olo.
• On paljon puhuttu ikääntyvien ihmisten alkoholisoitumisesta. Se harvemmin kohdistuu sosiaalisesti aktiiveihin eläkeikäisiin, ja heitä on paljon.
• Yhdistystoiminnassa syntyvät ystävyydet pysyvät toiminnan sisäpuolella. Niitä harvemmin laajennetaan omaan yksityiselämään. Myös yksityiselämän murheet ja tunnemyllerrykset jätetään mukaan tullessa eteiseen. Yhdessäoloa leimaa harmittomuus, kohteliaisuus ja tasa-arvolta tuntuva vuorovaikutus.
"On kauheaa kun osa minunkin tuttavista vaan istuu kotona, ei lähde mihinkään, ja syövät sitten lääkkeitä", huomauttaa Maila Ilke Haarnin haastattelussa.
Mailan kauhistelemat tutut kuuluvat Simo Koskisen mainitsemaan ikääntyvien kolmannekseen. Toivottavasti ovat kuitenkin pienenä vähemmistönä siellä.
Lisää aiheesta:
Julkaistu: 16.3.2010 klo 9:00
Anneli Kajanto on tiedelehden juokseva julkaisupäällikkö. Helsinkiläinen yhteiskuntatieteiden maisteri tuntee työnsä, ja vain työnsä, puolesta aikuiskasvatusta.
Vapaa sivistystyö merkitsee yhteisöllisyyttä, kehittymistä, identiteetin vahvistumista ja vireyttä elämässä. Hän toteuttaa sitä harrastamalla intohimoisesti kestävyysjuoksua, kirjallisuutta, elokuvaa, oopperaa, klassista musiikkia, marjastusta ja sienestystä.
anneli.kajanto[ät]kvs.fi