Miika Nousiainen vaneritehtaan varjossa
Miika Nousiaisen Metäsjätti on voittoa tuottavan tehtaan alasajo neljässä kvarttaalissa.
Rakettimaiseen lukijasuosioon Vadelmavenepakolaisellaan ja Maaninkavaarallaan singahtanut Miika Nousiainen väistää Metsäjätissä kansan nimikkonaurattajan viitan, vaikka se Arto Paasilinnan jälkeen hänen harteilleen sopisikin. Nousiainen kirjoitti kolmannen romaaninsa lapsuuden kokemuksistaan paperi- ja sellutehtaiden varjossa sekä ahneen rahan mielivallasta.
Kehyskertomus on viimevuosilta liiankin tuttu: Valkeakosken Tervasaari, Äänekoski, Myllykoski, Kemijärvi, Kaukas, Voikkaa... lopetettuja tehtaita, joukkoirtisanomisia ja töiden siirtämisiä halpatyömaihin. Vähät siitä, että tehdas on tuottava, koneistus uusi, työntekijät sitoutuneita ja ammattiväkeä.
Miljöön esikuvana lienee saha- ja vaneriteollisuuden ympärille rakentunut Säynätsalo, mutta Nousiainen on sekoitellut sepitteelliseen tarinaansa aineksia muiltakin taantuvilta paperi- ja sellu- ja sahapaikkakunnilta.
Konsernin pääkonttori lähettää Törmälään paikkakunnan oman kasvatin Pasin, Kauppakorkeakoulun käyneen kyvykkään kehitysjohtajan, saneeraamaan vanhat leikki- ja koulukaverinsa työttömiksi. Hän haluaa hoitaa asiat niin tyylikkäästi ja vähin kolhuin kuin mahdollista, mutta joutuu lopulta itsekin ylikävellyksi, likaisen työn toteuttaksi.
"Näkemieni numeroiden perusteella tehdas ylittää tehokkuudessaan kaikki kuvitelmat. Ja silti minun pitää tehostaa prosessia. Ihmisiä ei näy missään, mutta silti heitä on pääkonttorin mielestä liikaa."
Vaikka Pasi on sulautunut uuteen elämänmenoonsa tyköistuvine pukuineen ja sushiravintoloineen, vasemmistopaikkakunnan köyhyyden, viinan ja väkivallan kyllästämä lapsuus on muistissa. Pasi on yhä kahden kerroksen väkeä ja kerrosten välissä.
Nousiainen ei rakentele joulupukkimaista optimismia, vaikka Pasi ei myykään sieluaan Mefistolle. Nousukiidossa olevasta urastaan huolimatta hän on valmis kaataman eetterin kautta tehtaan portilla täysilaidallisen totuutta omahyväiselle, ahneelle metsäjätin johdolle: Fuck you all!
Nousiainen kuvaa Pasin lapsuudenystävän Jannen tarinan kautta sitä piiloagendaa, jonka avulla ihmisen paikka luokkayhteiskunnan portaikoilla määräytyy. Porttivahteina ovat duunarivanhemmat omine ajatusluutumineen, opettajat ja koulun opinto-ohjaajat.
Duunarin mukuloiden kuuluu mennä ammattikouluun, ilmeni heissä mitä lahjakkuutta hyvänsä. Yhteiskunnan järjestys ei horju.
Hilpeintä luettavaa Metsäjätissä on pojankolttosten joukkueturnaukset lätkänä saippua ja kiekkoina poikien lämpimät virtsasuihkut miesten vessan virtsakourussa sekä umpivasemmistolaisen paikkakunnan lasten Koivisto- ja Kivistö-rintamalinjat.
Julkaistu: 13.12.2011 klo 7:00
Anneli Kajanto on tiedelehden juokseva julkaisupäällikkö. Helsinkiläinen yhteiskuntatieteiden maisteri tuntee työnsä, ja vain työnsä, puolesta aikuiskasvatusta.
Vapaa sivistystyö merkitsee yhteisöllisyyttä, kehittymistä, identiteetin vahvistumista ja vireyttä elämässä. Hän toteuttaa sitä harrastamalla intohimoisesti kestävyysjuoksua, kirjallisuutta, elokuvaa, oopperaa, klassista musiikkia, marjastusta ja sienestystä.
anneli.kajanto[ät]kvs.fi