Mitä kirjoja lomalle?
Kesälomaviikot olen jälleen kuormittunut itsepetoksellisin odotuksin siinä, mitä kaikkea ehdin tehdä ja keitä kaikkia tavata. Mansikanpoiminnan ja -pakastamisen, marjastamisen, sienestämisen, juoksutreenien, grillibileiden, tuttujen tapaamisen sekä keittiö-, puutarha- ja kotitöiden lisäksi odotuksiin kuuluvat tietysti kirjat. Mutta olen myös utelias kurkistamaan muiden matkakapsäkkeihin: mitä kirjoja kuuluu Sinun lomasuunnitelmiisi?
Virolaisen runoilijan Debora Vaarandin (1916–2007) eloisat muistelmat Aastad ja päevad on kärsivällisesti odottanut oikeaa aikaa tulla "löydetyksi" kirjahyllystäni. Luen ne vihdoin. Vaarandi kuuluu suomalaiseen juhannukseen: "Siell` lauantai-iltana valkeat koivut..." Saarenmaa-runoelman teki kuuluisaksi nuori Raimond Valgre (1913–1949) antamalla säkeille sävelet.
Aion myös vierailla lomalla Deboran pitkäaikaisen ystävän, Merja Hietaharju-Tuurin ja hänen kirjailijamiehensä kesäpaikassa Pohjanmaalla.
Antti-isäntä saa kertoilla silloin Tenon kalastuksen lumosta – häneltä kun ilmestyy siitä kirja syksyllä. Omiin viimeviikkoisiin lukemisiini ovat sisältyneet Amerikan siirtolaisuuteen sijoittuva Taivaanraapijat sekä sisällissota-aiheinen Kylmien kyytimies, molempien kertojaminänä kauhavalainen Jussi Ketola.
Erinomaisia molemmat Tuurin kirjat. Kylmien kyytimies on rankka kirja ja kolahti siksi näistä kahdesta kovemmin.
Kiinalaisia kertojia
Kiinalaisia kirjailijoita olen lukenut viimeksi toistakymmentä vuotta sitten. Nyt mukanani lähtee Nobel-palkitun, Pariisissa asuvan Gao Xing Jianin novellikokoelma Vaarin onkivapa (Otava 2009) sekä Shanghaihin sijoittuva Qiu Xiaolongin rikosromaani Punapukuiset naiset (Otava 2009).
"Murhaajan profiilin takaa paljastuvat lapsuuden traumat ja kulttuurivallankumouksen surulliset tapahtumat", vihjaa kirjan takakansiteksti.
Haruki Murakamilta haluan toden totta lukea jotain juoksukirjan lisäksi. Ken häntä lukee, jää kuulemma koukkuun. Aion testata siinä Kiuruveden kirjaston valikoiman laajuutta. Tähän asti se on osoittautunut kiitettävän laajaksi.
Ja jos vielä ehtisi, emäntien tarinat Emäntävoimaa! (Maahenki 2009) kuuluu optimistisiin lukusuunnitelmiin. Kirjan on kirjoituskilpailun helmistä toimittanut Kirsti Manninen.
Kaikista kirjaihanuuksista huolimatta odotan naapureitani grillillemme nauttimaan hyvästä ruuasta, viinistä ja kesäilloista - monessa eri kokoonpanossa ja monena iltana.
Mutta missä välissä tyydytän musiikinnälkäni? Lukemisen lomassa on jo kehittynyt klassisen musiikin anemia. Kuhmon kamarimusiikki kutsuu!
Ja radion Ylen ykkönen lähettää heinäkuussa pitkin päivää mielenkiintoista ohjelmaa. Sitäkin tahdon seurata.
Kerro kesäkirjoistasi
Kerro, millaiset kirjat kuuluvat Sinun kesälukemistoosi. Millaisten kirjojen seurassa heittäydyt kesävapaille? Vai onko tapasi "nollata" jättämällä lukemiset loma-ajaksi sikseen?
P.S.
Postiluukustani tipahti dekkarikirjoituskilpailusta koottu novellikokoelma Työ tekijänsä niittää. Sillä minua muisti dekkaristi ja kilpailuraadin puheenjohtaja Leila Simonen. Kaksi kirjoituskilpailua siis ja kaksi kirjaa. Kirjoittamisharrastus kukoistaa ja kärki on laadukas.
Kolmannen kirjoituskilpailun antologiaa olen kokoamassa itse. Siinä teemana on vuorostaan elämänmuutos.
Julkaistu: 16.6.2009 klo 9:00
Lukijoiden kommentteja
Kesäloma tuli ja meni, mutta lomalukemisen traditioita voi pohtia jälkeenkin päin. Minulla on tapana lukea lomalla "vanhoja hyviä kirjoja" - siis klassikoita, jotka ovat jo entuudestaan tuttuja, mutta joihin mielellään palaa uudestaan. Tähän ryhmään kuuluvat mm. Jane Austen, Alexandre Dumasin seikkailutarinat ja Edgar Allan Poen kauhukertomukset.
Toinen traditio ovat puutarhakirjat. Kesälomalla on aikaa ihmetellä, mitä pihalle tekisi. Tosin puutarhakirjojen selailu ja niiden inspiroima suunnittelu lepotuolissa loikoillen on niin mukavaa, että töiden toteutus tahtoo siirtyä aina seuraavaan kesään.. Tänä kesänä terassilla tuli silmäiltyä erityisesti Arja Paasion Unelmien huvimajat -kirjaa.
Lomaperinne on myös vanhojen tyttökirjojen lukeminen lapsille. Tänä kesänä luimme Rauha S. Virtasen Seljan tyttöjä. Keski-iässä tyttökirjoista voi löytää yllättäviä ulottuvuuksia: Seljan perheessä 1950-luvulla mies oli perheen pää, joka ei kotitöihin koskenutkaan. Herra Selja luki lehtiä ja kuunteli radiota kaikessa rauhassa, kun vaimo ja tytöt häärivät ympärillä ja tekivät KAIKEN. Esimerkiksi kaksosvauvojen hoitoon isä osallistui vain kutittelemalla jälkikasvua silloin tällöin leuan alta. Tätä nyt niin räikeän epätasa-arvoiselta tuntuvaa asetelmaa en muista tyttönä edes huomanneeni!
Anneli Kajanto on tiedelehden juokseva julkaisupäällikkö. Helsinkiläinen yhteiskuntatieteiden maisteri tuntee työnsä, ja vain työnsä, puolesta aikuiskasvatusta.
Vapaa sivistystyö merkitsee yhteisöllisyyttä, kehittymistä, identiteetin vahvistumista ja vireyttä elämässä. Hän toteuttaa sitä harrastamalla intohimoisesti kestävyysjuoksua, kirjallisuutta, elokuvaa, oopperaa, klassista musiikkia, marjastusta ja sienestystä.
anneli.kajanto@kvs.fi