Monikulttuurisuus ja maaseutu
Koti maalla -kirjan herkkua ovat valokuvat: maahanmuuttaja metsätraktorin selässä tai maalla kotipihan aitaa maalaamassa tai pitämässä kesäisiä pihajuhlia.
Uussuomalaiset ja muut maahanmuuttajat asettuvat valtakulttuurissa mieluiten maamiestensä läheisyyteen, lähelle kotoutumis- ja muita palveluja. Hajasijoittujat ovat naimisiin menijöitä.
Maaseudun Sivistysliiton ja kahdentoista Pohjois-Pohjanmaan kunnan toteuttama monikulttuurisuushanke Muutoksessa mukaan (2008—2010) osoitti kuitenkin keskittymiskäsityksen ainakin osin vääräksi. Monikulttuurisuus ulottuu nykyisin myös maaseudulle.
Hankkeessa kuntien virkamies- ja poliittinen johto etsi ratkaisuja koulutuksen kautta maahanmuuton paikallisiin kysymyksiin. Yksi erityiskysymys on asuminen. Maalla kun asutaan yksinomaan omistusasunnoissa.
Kunnanisien ja -äitien huolena on maaseudun väestön väheneminen ja vanheneminen. Osaavia ja tekeviä käsiä tarvitaan etenkin kausiluonteisesti alkutuotantoon sekä pysyvästi vanhus- ja terveydenhuoltoon.
Useimmat Pohjois-Pohjanmaan uusasukkaat ovat entisen Neuvostoliiton alueelta, Vienan Karjalasta, Tšetšeniasta ja Ukrainasta. Muuton syyt vaihtelevat rakkaussuhteesta pakolaisuuteen tai inkeriläisten "paluumuuttoon". Myös suoraan työn perässä on tultu, useimmiten lääkäreiksi ja sairaanhoitajiksi.
Muuttajien asema on siis hyvin erilainen. Pakolainen on poissa kotimaastaan pakosta.
Muutoksessa mukana -hankkeen kyljessä ilmestyi viehättävä maahanmuuton käsikirja Koti maalla. Se tarkastelee maahanmuuttoa ja kotoutumista maaseudulle artikkelein, muuttajien tarinoin ja sykähdyttävin valokuvien.
Piilevä tuki — paljonko sitä on?
Perussuomalaisten megamenestys vaaleissa perustui yhdeltä osalta maahanmuuttovastaisuuteen, "hommafoorumilaisuuteen". On kiinnostavaa ja tärkeää saada pian tutkittua tietoa, millaisiin ihmisiin ja millaiseen piilevään välinpitämättömyyteen asenneilmaston muutoksessa "hommafoorumilaisuus" nojaa.
Pidän uutta ilmiötä "skinheadiläisyyttä" vaarallisempana. Väkivaltaisista skinheadeistä oli helppo sanoutua irti. Mutta millaista väkeä on hiljaisesti hyväksyvässä uudessa asenneaallossa? Uusi aalto rohkaisee ja kasvattaa skinheadien röyhkeitä, loukkaavia ja väkivaltaisia aateperillisiä.
Sitä taustaa vasten Maaseudun Sivistysliiton ESR-rahoitteinen hanke on hieno ja vastuullinen vastavalkea, vaikka hankkeen tarkoitus onkin kannustaa maaseudun tietoiseen monikulttuuristamiseen. Suomalaisella kulttuurilla ja suomalaisella maaseudulla on pelkästään voitettavaa uusista kansalaisista.
Kaksisuuntaista
Allianssin suunnittelusihteeri Mirella Huttunen kirjoittaa kirjassa kotoutumisen kaksisuuntaisuudesta. Formaali työnvälitys on menettänyt merkitystään työpaikan löytämisessä ja tilalle ovat tulleet verkostoituminen ja sosiaaliset suhteet. Niitä syntyy kansalaisjärjestöissä ja aidossa kanssakäymisessä.
Suomalaisten kansalaisjärjestöjen tulisi miettiä oma maahanmuuttajapolitiikkansa: Miten rohkaista ja innostaa uussuomalaisia toimintaan mukaan? Oma-aloitteisesti ani harva uskaltaa, jos järjestöstä huokuu suomalaiskansallinen sisäänlämpiävyys.
Aidon monikulttuurisuuden hyöty kansalaisjärjestöjen toiminnassa on molemminpuolista ja runsas.
Suomi tulokkaiden silmin
Joko kirjan kertomuksista on editoitu pois rasistiset kokemukset ja koti-ikävä tai olemme sittenkin suomalaisina ystävällisempiä ja ennakkoluulottomampia kuin yleinen julkipuhe antaa ymmärtää. Ehkä maahanmuuttajat ovat oppineet myös väistämään ikäviä tilanteita.
Maahan muuttaneet kiittävät samanhenkisesti uuden kotimaan ominaisuuksia: turvallisuutta, rauhallisuutta, tasa-arvoa, virkamiesten ja ihmisten luotettavuutta, vapautta — myös oman uskonnon harjoittamisessa ja mielipiteissä, luonnon kauneutta ja kaupunkiympäristön viihtyisyyttä.
Vaikka Koti maalla -kirja on tehty monikulttuurisuuden pehmentäjäksi ja siihen asenteellisesti rohkaisevaksi, tekee mieli uskoa maalle muuttaneita, sillä kertojilla on vertailukohde korruptoituneisiin, epädemokraattisiin ja fyysisesti turvattomiin kulttuureihin.
Kyse on myös tilan hahmottamisesta. Suomalainen maaseutu — niin erilainen urbanisoitumisasteessaan kun se onkin — voi olla vuodenaikojen vaihteluineen avoimuudessaan ja hiljaisuudessaan paratiisimainen tai ahdistava tulijan kulttuurisesta taustasta riippuen.
Koti maalla -käsikirja on nähtävä asennekasvatuksena. Kirja ei puutu pohjoisen marjanpoiminnan kaltaisen kausityön ilmeisiin epäkohtiin. Niistä(kin) on puhuttava; väärinkohteluun, saati sitten työvoiman rikolliseen tai vain epäeettiseen hyväksikäyttöön on puututtava ja niiden varalle muuttajia valistettava.
Mutta se ei ole tämän käsikirjan tehtävä, koulutuksen ja kotouttamisen kylläkin.
Julkaistu: 30.5.2011 klo 7:00
Anneli Kajanto on tiedelehden juokseva julkaisupäällikkö. Helsinkiläinen yhteiskuntatieteiden maisteri tuntee työnsä, ja vain työnsä, puolesta aikuiskasvatusta.
Vapaa sivistystyö merkitsee yhteisöllisyyttä, kehittymistä, identiteetin vahvistumista ja vireyttä elämässä. Hän toteuttaa sitä harrastamalla intohimoisesti kestävyysjuoksua, kirjallisuutta, elokuvaa, oopperaa, klassista musiikkia, marjastusta ja sienestystä.
anneli.kajanto[ät]kvs.fi