Lukija ei jää kylmäksi, kun Mooses Mentulan henkilöt ajautuvat umpikujatilanteisiin mustan huumorin sävyttämässä novellikokoelmassa Musta timantti.
"Sillä oli päällään liian pieni nallepyjama ja jaloissa villasukat." Aikuisen vartaloon piiloutunut pikkutyttö nuoren kainuulaispojan huoneen ovella kansanopiston asuntolassa pyytää päästä viereen nukkumaan.
Aikuistumista on opeteltava, ja Janika oli niin suloinen. Antilta meni poikuus, mutta menikö tasapainottoman nuoren naisen ja tämän määrätietoisen isän verkkoon käärityltä, kiltiksi kasvatetulta nuorukaiselta myös tulevaisuus. Janika kun tuli raskaaksi kertakokeilusta.
Rankka kertomus Muutto on Mooses Mentulan novellikokoelmasta Musta timantti (WSOY 2011).
Mentula, kuhmolainen esikoiskirjailija kuvaa 16 tarinassaan kouraisevasti niitä umpikujia, joita elämä tuo eteen tilaamatta. Elämää pitäisi katsoa silmiin ja uskaltaa elää, mutta virheitä ei saisi tulla. Harha-askel voi koitua käänteentekeväksi.
Novellia Huoltaja lukuun ottamatta Mentula kuvaa poikien ja nuorten miesten umpikujia. Huoltajassa varakas uraohjusäiti antaa murrosikäiselle Suville kovin huonot elämässä selviytymisen eväät.
Umpikujatilanteita on kaikenlaisia. Kertomuksessa Tauti hyvässä avioliitossa vuosia elänyt Pasi sortuu miesporukan Tallinnan reissulla juomaan itsekontrollinsa pellolle. Tuliaisena vaimolle on klamydia. Pasi yrittää sotkea penisiliiniä vaimolta salaa hääpäivän vuosijuhlan täytekakun täytteeseen.
Eksoottisessa kosketuksessa köyhät thaimiehet Gizmo, Aoak ja Senana rahoittavat marjanpoimintamatkansa Pohjois-Suomeen kiskurikorkoisen lainan turvin. Sinä kesänä vain pakkanen vei mustikankukat. Jos veloista ei määräajassa selviä, eivät velkojalla konstit lopu. Velallisen tai perheenjäsenen polvilumpioiden ampuminen tehoaa jo uhkauksena.
Novellissa Leiri Sami on liian iso nukkumaan enää isän ja äidin välissä, mutta liian pieni joutumaan talvileirille isojen poikien mukaan. Vaihtoehtoa ei ole: hän haluaa poissaolollaan "ostaa" isin takaisin kotiin, koska isi on lähtenyt hänen äitiriippuvuutensa vuoksi. Pissahädässä Sami ei löydä mistään ovea, jossa olisi nallen tai piparkakku-ukon kuva. Eikä Pasin ahdistus pääty pissavaatteissa makuupussiin kätkeytymällä.
Punaisessa tuvassa Pekan huolella kanssa valitsema unelmatalo uudelta kotipaikkakunnalta osoittautuu muuton jälkeen läpihomeiseksi. Lakimies vetää mattoa alta, koska myyjä on mahtimies.
Mooses Mentulan mustalla huumorilla höystetyt tarinat raapivat lukijaa. Nuorten miesten umpikujat ovat elämän arkea itseään. Pohjoisten ulottuvuuksien työttömäksi sysättyjä miehiä Mentula kuvaa koskettavasti novelleissa Pätkätyö kairalla ja Raakki.
Mentulan novellikokoelman tavoin sympaattiseksi ja syvästi koskettavaksi koin myös Pasi Lampelan pienoisromaanin Kiusaajat (WSOY 2011), jonka innostuin lukemaan kahteen kertaan. Kannatti: lukukokemus syveni.
Myös Lampelan tuttu aihealue ovat nuoret miehet ja heidän umpikujansa, kuten upeassa novellikokoelmassa Hellekausi vuodelta 2007.
Kiusaajat on kertomus lukionsa psyykkisten ongelmien vuoksi keskeyttäneestä Tuomaksesta, joka saa enoltaan turvapaikan huvilan kesätalkkarina. Tuomas on koulukiusattu. Mutta paljon tuhoisampi kiusaaja on muuttanut Tuomaksen pään sisään ilkkumaan tämän mitättömyyttä. Tätä kiusaajaansa Tuomas yrittää psyykenlääkkeillä torjua ja käynnistää samalla elämäänsä uudelleen.
Ihan helppoa se ei ole. Hento yritys ensimmäisen naiskokemuksen saamiseksi menee suutariksi ja ilkkuja palaa entistä röyhkeämpänä aivoon.
Tuomaksen selviytymistarinan rinnalla Kiusaajissa on liikemies-enon taloudellinen vararikko, romahdus, avioero ja maastapako. Kiusaaja Tuomaksen aivossa vaihtuu: "sinusta ei ole mihinkään"-kuiskijan sijalle tulee aggressiiviseen tuhoamiseen yllyttäjä.
Mielikuvituksessaan hän sytyttää enonsa luxushuvilan tuleen. Syksyllä hän palaa kouluun...
Julkaistu: 23.1.2012 klo 7:00
Anneli Kajanto on tiedelehden juokseva julkaisupäällikkö. Helsinkiläinen yhteiskuntatieteiden maisteri tuntee työnsä, ja vain työnsä, puolesta aikuiskasvatusta.
Vapaa sivistystyö merkitsee yhteisöllisyyttä, kehittymistä, identiteetin vahvistumista ja vireyttä elämässä. Hän toteuttaa sitä harrastamalla intohimoisesti kestävyysjuoksua, kirjallisuutta, elokuvaa, oopperaa, klassista musiikkia, marjastusta ja sienestystä.
anneli.kajanto[ät]kvs.fi