Nyt kipin kapin Tukholmaan
Kristian Göransson & Jessica Rawson (red.) Kinas terrakottaarmè. Östasiatiska museet, Stockholm 2010. 204 sidor.
Jos Tukholmassa käynti väikkyy mielessä — muukin siis kuin maraton 28. toukokuuta — tässä ajoitusvihje: Upea Kiinan terrakotta-armeija -näyttely Östasiatiska museetissa Skeppsholmissa on esillä vielä muutaman viikon ajan, 20. helmikuuta saakka.
Vaikka terrakotta-armeijasta on näyttelyyn tuotu vain näytteitä, kokonaisuus on harvinaislaatuinen ja upea.
Katsoin näyttelyn marraskuussa ja joulun aikaan lueskelin 200-sivuista näyttelykirjaa mitä suurimmalla mielenkiinnolla. Loistavasti kuvitetun teoksen artikkeleiden kirjoittajina on joukko Kiinan muinaishistorian ja muinaistaiteen kansainvälisiä huippuja Stanfordin yliopistosta, British Museumin Aasian-instituutista ja Oxfordin yliopistosta.
Ensimmäinen keisari ja kuolemattomuuden kaipuu
Kiinan ensimmäinen keisari, lyhytkestoisen Qin-valtion (221—210 eKr.) hallitsija Ying Zheng rakennutti itselleen kuoleman jälkeisen maanalaisen valtakunnan, joka on pinta-alaltaan 25 neliökilometriä.
Vuonna 1974 löydetystä hauta-alueesta vasta osa on avattu, tutkittu ja entisöity. Keisarin oma pyramidinmuotoinen hautaholvi 30—40 metrin syvyydessä on edelleen avaamatta.
Qin-keisari uskoi rakentavansa ajassa ja avaruudessa ikuisen valtakunnan. Hän tavoitteli kuolemattomuuden kautta jumaluutta.
Sitä hän haki jo maan päällisessä elämässään. Hän käytti erilaisia eliksiirejä ja yrttejä kuoleman väistämiseksi ja lähetti tuhansittain nuorukaisia myyttiselle matkalle etsikään Itäisen meren takaa kuolemattomuuden takaavia eliksiirejä. Kukaan heistä ei palannut.
Jadella uskottiin olevan kuoleman karkottava voima. Sen murskaa pantiin myös keisarin juomaan — ja siihen hän sitten kuoli.
Maanalaista valtakuntaa on vaikeaa ymmärtää: 190-senttisiä terrakottasotureita seisoi yhdessätoista pitkässä käytävässä yhteensä 900 ja neljän hevosen vetämiä normaalikokoisia pronssivaunuja oli maan alla 90 — ja hevosia siis 360. Ja kaikki nämä ovat vielä keisarillisen neljän neliökilometriä laajan muurialueen ulkopuolisia löytöjä.
Maanalaista valtakuntaa rakensi 700 000 miestä. Terrakottasoturit olivat sarjatyötä, mutta nerokkaan organisoinnin yksi seuraus oli se, että jokainen näyttää uniikilta, ikään kuin sillä olisi ollut elävä malli. Sotureissa ovat edustettuina eri kansallisuudet, sotilasarvot ja varustukset. Erilaisia päätyyppejä oli 10, eri yläruumiita 8 ja niin edelleen.
Ilmeet eivät ole sotaisat, vaan odottavan levolliset.
Elohopealla luotiin jokien ja meren illuusio. Pronssiset ankat, hanhet ja kurjet juovat idyllisesti elohopealammesta.
Kun keisari kuoli, syttyi sisällissota. Qin-valtio romahti muutamassa vuodessa, maanalainen valtakunta vaurioitui ja lopulta unohtui. Raunioilta nousi uusi imperiumi, Han-dynastia (206 eKr.—220 jKr.).
Lampaat, kanat ja lehmät mukaan
Östasiaska museetin näyttely on rakennettu kahteen pitkään kalliotunneliin, joista ensimmäisessä esitellään Qin-valtiota ja toisessa Han-dynastiaa.
Han-keisarit rakensivat edeltäjänsä tavoin maanalaisia keisarillisia hautapaikkoja, joita Wei-joen juoksua myötäillen on yhdeksän ja muualla lisää.
Suurin niistä on neljännen Han-keisarin, Xi`an Jingdin ja hänen vaimonsa 12 neliökilometrin hauta-alue. Sieltä on kaivettu tuhansittain pienoisterrakottasotilaita, palvelijoita ja muuta väkeä. Kuolemanjälkeinen elintarviketuotanto taattiin vuohin, härkin, sioin, kanoin, lampain, työkaluin ja astioin.
Missä pääsisi pelosta?
Kiinan keisarillisissa muinaishaudoissa on kyse ihmiskunnan kiistattomista ihmeistä. Sen luomisessa uhrien ja inhimillisen kärsimyksen määrä on ollut mittaamaton. On löytynyt joukkohautoja, missä uhreilla ovat olleet kahleet kaulassa ja nilkoissa. Kaikki eivät kuitenkaan olleet pakkotyövankeja.
Nykypäivänä ihmetystä herättää rakentamiskoneiston tarkka ja taitava organisointi. Se oli vähintään yhtä keskeistä kuin silkka vallankäyttö.
Saivatko keisarit ikuisen rauhan? Nykykäsityksen mukaan kyllä, mitä nyt arkeologit uhkaavat häiritä ikuista unta. Senaikaisten uskomusten mukaan haudat olivat alin omaan pahojen henkien, demonien, ilkeiden ja juonikkaiden hyökkäysten kohteena. Ei siis rauhaa sinetöidyssä haudassakaan, vaikka jadesta rakennetun puvun oli määrä suojella kutsumattomilta vierailta.
Muinainen uskomus demoneista patosi sittenkin käsitystä omasta kaikkivoipaisuudesta. Pieni suhteellisuudentajun tolkku oman rajattomuuden keskellä sentään.
Julkaistu: 4.1.2011 klo 7:00
Lukijoiden kommentteja
Hei,
en ole nähnyt Tukholman näyttelyä, mutta kävin joulukuun alussa Sydneyn taidemuseossa katsomassa vastaavanlaisen näyttelyn. Vaikka sotureista oli näytteillä sielläkin vain muutamia, niin kokonaisuus oli vaikuttava. Mietin samoin kuin sinäkin soturiarmeijaa ihmisen kuolemattomuuden kaipuun ilmentäjänä - ja sitä tosiasiaa, että armeijan rakentajat kaikki järjestelmällisesti tapettiin, ettei hauta paljastuisi. Hyvin se onnistuikin pysymään piilossa pari tuhatta vuotta...Kuolematon tuosta keisarista tuli näin jälkikäteen ajatellen ihan toisella tavalla kuin hän itse haaveili!
Anneli Kajanto on tiedelehden juokseva julkaisupäällikkö. Helsinkiläinen yhteiskuntatieteiden maisteri tuntee työnsä, ja vain työnsä, puolesta aikuiskasvatusta.
Vapaa sivistystyö merkitsee yhteisöllisyyttä, kehittymistä, identiteetin vahvistumista ja vireyttä elämässä. Hän toteuttaa sitä harrastamalla intohimoisesti kestävyysjuoksua, kirjallisuutta, elokuvaa, oopperaa, klassista musiikkia, marjastusta ja sienestystä.
anneli.kajanto[ät]kvs.fi