Päihtyneenä kirjoista

Ranskan kulttuurieliitti oli
vankasti Moskova-mielinen
toisen maailmansodan jälkeen.

Holisti. Alkoholisti (kokonaisvaltainen alkoholinkuluttaja), ruokaholisti (syöppö, ahmatti, bulimikko), juoksuholisti, kirjaholisti... Ei nyt sentään! Ehkä juoksunarkomaani tai juoksuriippuvainen tai kirjanarkomaani. Hassua! Narkomaani on päihteistä riippuvainen ja alkoholi jos mikä on päihde. Juoksukaan ei ole, vaikka siinä käynnistyy hyvää oloa tuovan endorfiinin eritys. No, oikeasti puhumme sentään rakkaudesta kirjaan tai juoksuharrastuksesta. Harrastaminen on hartaudella ja rakkaudella tekemistä.

Astuin muutaman viikon tauon jälkeen asiallisesti ja varautumatta Akateemiseen kirjakauppaan ja päihdyin pian sisään päästyäni. Syksyn uutuuskirjat ovat tulleet!

Olin menossa ostamaan Katariina Iisan, Hannu Oittisen ja Aino Piehlin kehutun ja kiitetyn Kielenhuollon käsikirjan (Yrityskirjat 2006) ja jonkin matkaoppaan, mutta syksyn uutuuskirjat suorastaan vyöryivät vastaan.

Sisääntulon jälkeen sain lyhyen tokenemismahdollisuuden, sillä heti oven suuhun asetettu Kjell Westön uutuus onkin ruotsinkielinen, Gå inte ensam i natten. Luen tietysti tämän 600-sivuisen helsinkiläistarinan 1960-luvulta nykypäivään Katariina Huttusen käännöksenä, Älä käy yöhön yksin (Otava).

Viisi askelta eteenpäin ja siinähän on houkutuspöydällä Miika Nousiaisen hauskaksi kehuttu Maaninkavaara, romaani juoksunarkomaniasta (siis Martti-isän, mutta lapsensa juoksutreeneihin kohdistettuna).

Vieressä on Sirpa Kähkösen Kuopio-sarjan uusin, Neitokenkä, työläisperheen tarina nyt sotavuoteen 1942 ehtineenä. Kähkösen sarjan neljästä aiemmasta romaanista on kuitenkin vielä lukematta edellinenkin, Lakanasiivet (Tammi). Annan siis itselleni armollisesti lisäaikaa.

Siltalan veljesten kustantamosta on ilmestynyt Pohjois-Koreasta paenneen Kang Chol-kwanin omaelämänkerrallinen Pjongjangin akvaatiot, Kymmenen vuotta Pohjois-Korean gulagissa. Tahdon lukea sen pikimmiten, siis lähiviikkoina. Pohjois-Korea -aiheisen blogini Matka Absurdistaniin (2.6.2009)pohjana oli ruotsalaisen lehtinaisen uhkarohkea matka Pjongjangiin. Kangin kirja on totistakin totisempaa totta, vankileirihelvettiin heitetyn lapsen kokemaa.

Juuri nyt olen lukemassa Kristina Carlssonin Herra Darwinin puutarhuria (Otava) sekä Yasmina Khadran (naisen nimen taakse kätkeytyneen mieskirjailijan) järkyttävää romaania talibanhallinnon vuosilta, Kabulin pääskyset (WSOY).

Kuin Khadran kirjalle jatkoksi Gummerus tarjoaa jemeniläistytön tarinaa. Nojoud, 10 vuotta, eronnut. Aika rankkoja juttuja omasta ajastamme.

Kakkoskerroksessa tulvivat vastaan uudet elämänkertateokset. Niistä ylitse muiden on tietysti historioitsija Sir Ian Kershawn tuhatsivuinen Hitler -elämänkerta. Varmaan luen senkin, joskus, ehkä lomalla.

Antony Beevorin ja Artemis Cooperin teos Pariisi miehityksen jälkeen 1944–1949 (Siltala) on kehuttu teos Pariisin poliittisen ja kulttuurisen eliitin elämästä ja keskinäissuhteista. Lievä moite on koskenut sitä, ettei takinkääntäjien menneisyyttä ole aina riittävästi valotettu. Mutta tietoni Ranskan kulttuurista ja lähihistoriasta kaipaa totisesti täydennystä ja tilkettä ja aihe on mitä kiinnostavin. Siis tekemään syksyn mittaan hankintoja!

Teen aikomani ostokset. Palatessani yläkerroksista osun kolmen metrin pokkaripöytään. Englanninkielisiä taskukirjoja on ilmestynyt läjäpäin, klassikoista nykypäivään. Armoa! Kieltäydyn enää pälyilemästä sivuilleni ja kiiruhdan ulos.

Uusien kirjojen tuoksu ja toinen toistaan viekottelevammat kannet vaihtuvat Helsingin liikenteen meteliin ja hajuihin. Selvisinpäs ulos vain kolmen kirjan ostolla.

Julkaistu: 6.10.2009 klo 9:00

Delicious Facebook Kerro kaverille

Keskustele aiheesta »