Pykälä 58
Anatoli Rybakov kirjoitti suomennetun kirjasarjan vuosina 1966–83. Tv-sarjan perusteella sille on tullut kosolti jatkoa.
En tarkoita Taxellin komitean kiistanalaista pykälää 58, missä linjataan presidentin valtaoikeuksia ristiriitatilanteissa päätettäessä kriisinhallintajoukkojen lähettämisestä. Olen törmännyt pykälään 58 viime viikkoina ihan muulla tavalla.
Aloitan tuoreimmasta: Helsingin kaupunginteatteri kevättalven ohjelmistossa on ollut näyttelijä Lilga Kovankon monologi Kirje Siperiasta. Se on Ukrainassa eläneen Elna Sundgrenin kertomus vuosistaan pakkotyöleirillä Siperiassa. Tämän Stalinin hirmuhallinnon kaoottisen ajan tarinan julkaisi vuonna 1977 Christian Sundgren kirjassa Brevet från Sibirien.
Elna Sundgren on yksi miljoonista, joiden elämä tai ainakin paras osa elämästä tuhottiin pykälän 58 nojalla. Sillä tehtiin 30-luvun Neuvostoliitossa uhreista vastavallankumouksellisia. Elnan rikos oli olla aviovaimo.
Lilga Kovanko on esittänyt rankkaa tarinaa Amos Anderssonin taidemuseon vintillä parin kuukauden ajan. Ellei uusintoja saada, viimeiset esitykset ovat 24.3.
Vierailuja Stalinin aivoissa
Pykälään 58 törmäsin ensin kuitenkin Ylen Teeman kautta. Siellä on menossa Anatoli Rybakovin Arbatin lapsiin perustuva 16-osainen sarja.
Kotiini tuli hankituksi Arbatin lapset 1–3 (Tammi 1987, 1988 ja 1988) niiden ilmestyttyä, mutta valtalehden hieman varauksellisen arvion johdosta jätin ne lukematta. Jos mielikuvani on oikea, venäläisen kirjallisuuden professorin Pekka Pesosen arviossa Rybakovin teosten poliittinen merkitys tunnustettiin, mutta kaunokirjallisesti hän piti kirjoja keskinkertaisina.
Mielikuvani voi olla virheellinenkin, onhan se yli 20 vuoden takaa!
Teeman innostamana luin vihdoin kirjat helmi-maaliskuussa. Ne ovat tv-sarjaa verrattomasti laadukkaammat ja ehdottomasti antoisat.
Tv-sarjan etu on vuorostaan siinä, että Rybakov on näemmä jatkanut vuosina 1966–83 kirjoittamiaan kirjoja. Kun suomennetut kirjat päättyvät Sergei Kirovin murhaan joulukuussa 1934, tv-sarja on edennyt nyt vuosien 1936–37 näytösoikeudenkäynteihin ja terrorin jyrkkään kiihtymiseen.
Rybakovin kirjoissa Stalin käy ajatuksissaan jatkuvaa poliittista väittelyä, missä hän on itse aina oikeassa. Näissä väittelyissä toimii voittajaksi luodun pelurin häpeämätön, bolševistisella teorialla kuorrutetun vallanrakentamisen logiikka. Niiden kautta Stalin hahmottelee oman terrorinsa oikeutuksen.
"Valta. jonka perustana on kansan diktaattoria kohtaan tuntema rakkaus, on heikko valta, sillä se on kansan varassa; valta, jonka perustana on kansan diktaattoria kohtaan tuntema pelko, on vahva valta, sillä se on yksin diktaattorin varassa", siteeraa Stalin ajatuksissaan Machiavellia.
Pykälälle 58 käyttöä
Arbatin lasten päähenkilö, koulusta juuri valmistunut nuori komsomolilainen teknikko Saša Pankratov joutuu isomman pelin nappulaksi ja hänen tulevaisuutensa viedään pykälällä 58.
Paljonko heitä oli? Arto Luukkasen teoksen Neuvostojen maa. Neuvostoliiton historia 1917–1991 (2004) mukaan puoluekoneiston kaikkinainen poliittisen keskustelun tukahduttaminen alkoi heti vuoden 1934 puoluekokouksen jälkeen, jolloin kokouksen 1 966 edustajasta teloitettiin 1 108 ja keskuskomitean silloisesta 139 jäsenestä tuhottiin 98.
Näytösoikeudenkäynnit merkittävimpien kommunistijohtajien tuhoamiseksi käytiin vuosina 1936–1937 ja lopulta niissä kukistettiin käsikassarana pidetyt kukistajatkin, kuten Rybakovin Arbatin lapsissakin roolin saanut Stalinin luottomies, salaisen poliisin päällikkö Jagoda.
Neuvostoliiton totalitarismin ajan tutkijan, professori Robert Conquestin mukaan "ylimääräisten" kuolemien määrä oli tuolloin 9,5 miljoonaa. Vastavallankumouksellisesta toiminnasta oli kuitenkin teloitettu tänä aikana ampumalla "vain " 786 098 henkiä. Luukkanen antaa myös toisenlaisia lukuja.
Luvuissa eivät näy ne ihmismassat, jotka tuon saman pykälän perusteella vietiin pakkotyöhän tai karkotukseen. Rybakovin Saša on yksi heistä. Elna Sundgren oli yksi heistä.
Neuvostoliitto eli vuosina 1936–38 kaksoiselämää, kirjoittaa Arto Luukkanen. Tämä kaksoiselämä, missä kansa elää arkeaan jopa innostuksen vallassa samalla, kun salaisen poliisin teloittajat ponnistelevat yöstä toiseen täyttääkseen veriset tehtävänsä, välittyy myös Rybakovin Arbatin lapsissa.
Sokeus ei ole totaalista. Arbatin lapsissa on niitäkin, jotka näkevät pykälän 58 taakse.
Julkaistu: 23.3.2010 klo 9:00
Anneli Kajanto on tiedelehden juokseva julkaisupäällikkö. Helsinkiläinen yhteiskuntatieteiden maisteri tuntee työnsä, ja vain työnsä, puolesta aikuiskasvatusta.
Vapaa sivistystyö merkitsee yhteisöllisyyttä, kehittymistä, identiteetin vahvistumista ja vireyttä elämässä. Hän toteuttaa sitä harrastamalla intohimoisesti kestävyysjuoksua, kirjallisuutta, elokuvaa, oopperaa, klassista musiikkia, marjastusta ja sienestystä.
anneli.kajanto[ät]kvs.fi