Ristisaatto ja vapautus
Tapiolan Pyhän Herman Alaskalaisen kirkon praasniekan ristisaatto vuonna 2006.
Vuonna 1937 ilmestynyt Korståget oli Tito Collianderin (1904-1989) läpimurtoromaani, samalla oma kehityskertomus. Suomenkielinen laitos, helatorstain jälkeiseen viikkoon loppuva Ristisaatto, ilmestyi Kyllikki Härkäpään suomennoksena 40 vuotta myöhemmin. Mutta vasta kun Oriveden Opisto järjesti heinäkuussa 1980 Tito ja Ina Colliander -päivät, saattoi J.O. Tallqvist todeta Hufvudstadsbladetissa: "Tito Colliander har blivit en hela folkets författare."
Helatorstaina tulee kuluneeksi 20 vuotta Tito Collianderin kuolemasta.
Ristisaaton tapahtumat alkavat Venäjän bolshevikkivallankumouksen jälkeisestä nälänhädästä Pietarissa, Collianderin synnyinkaupungissa. Nälkä raaistaa ja sokeuttaa. Collianderin alter ego, Tomas, aiheuttaa välillisesti ystävänsä Boriksen julman lynkkauksen huutaessaan hourupäissään tätä leipänsä pihistäjäksi.
Toisessa osassa Tomas on paennut rajan yli Suomeen ja vakiintunut yhteiskunnallisesti. Hän on kuitenkin vieras niin ympäröivässä kulttuurissa kuin itselleenkin ja aiheuttaa sen seurauksena läheisilleen kärsimystä. Syyllisyys ja oma hetkellinen etu vuorottelevat. Tomas hukuttaa itseään viinaan. Muistoissa kaikuvia Boriksen tuskanhuutoja jatkavat nyt oman sairaan lapsen tuskaiset parahdukset. Tomas on ryypännyt perheen rahat ravintoloissa ja pantannut lapsen säästökirjan taksiajeluunsa.
Suomenkielisen laitoksen kolmas ja viimeinen osa päättyy Petserin luostarista alkavaan viikonmittaiseen ristisaattoon. Colliander osallistui siihen itse vuonna 1936 Kaakkois-Virossa. Yli 300 vuoden ajan Petseristä alkanut helatorstain ristisaatto päättyi Pihkovaan, kunnes Neuvosto-Venäjän raja katkaisi yhteyden.
Syyllisyyden ja kärsimyksen kehä umpeutuu, kun Tomaksen matkakumppani, vanha Ivan Vasiljevitš, kertoo oman osallisuutensa kenties täysin viattoman sivullisen nuorukaisen joukkolynkkaukseen ja kun Tomas näkee ristisaaton kärjessä kulkevassa Kristus-ikonissa ystävänsä Boriksen kasvot.
Ihminen on ristiriitainen ja rosoinen
Colliander oli psykologinen kirjailija, joka kuvasi ihmistä ristiriitaisena ja vaikeaselkoisena olentona. Tärkeitä juonteita ovat vapaudenkaipuu, muukalaisuus, yhteyden etsiminen toisiin ihmisiin, syyllisyys ja sisäisen rauhan etsintä. Ortodoksisuudella oli hänen tuotannossaan vahvistunut merkitys. Ristisaatto päättyy Tomaksen tajunnassa eräänlaiseen sulautuneeseen rakkauden kokemukseen, joka pyyhkii pois sivullisuuden.
Colliander oli ennen muuta taiteilija. Hänen tuotantoaan tutkinut Eira Hernberg kertoo kirjassaan Aitoa ihmistä etsimässä - Ihmisenä olemisen ongelma Tito Collianderin tuotannossa (SKS 1989) keskustelujaan Tito Collianderin kanssa:
"Saatoin kuulla nöyrän ihmisen tunnustuksia, katkeran miehen väitteitä, filosofisen viisaan vanhuksen tarinointia, nuoruuden syntejään katuvan kilvoittelijan puhetta, huumorintajuisen kirjailijan jutustelua, autoritäärisen ihmisen ehdottomia lausumia, seuramiehen leikinlaskua, maailmanmiehen korostuksia, avoimen vallatonta lapsen naurua."
Tito Collianderin tuotanto on monipuolinen ja laaja. Oriveden Opiston Colliander-päivistä on nyt kulunut pian 30 vuotta. Olisiko aika nostaa hänen tuotantonsa uudelleen syväanalyysin kohteeksi? Uskoisin sille riittävän imua.
Kuva: Ortodoksiviesti
Julkaistu: 19.5.2009 klo 9:11
Lukijoiden kommentteja
Kyllä olisi! Siis aika nostaa Colliander ja tuotantonsa esille. Colliander - tai hänen kirjansa - ovat varmasti vaikuttaneet monen nuoren ja vähän vanhemmankin ihmisen kasvuun ja kehitykseen voimakkaasti ja syvällisesti.
Anneli Kajanto on tiedelehden juokseva julkaisupäällikkö. Helsinkiläinen yhteiskuntatieteiden maisteri tuntee työnsä, ja vain työnsä, puolesta aikuiskasvatusta.
Vapaa sivistystyö merkitsee yhteisöllisyyttä, kehittymistä, identiteetin vahvistumista ja vireyttä elämässä. Hän toteuttaa sitä harrastamalla intohimoisesti kestävyysjuoksua, kirjallisuutta, elokuvaa, oopperaa, klassista musiikkia, marjastusta ja sienestystä.
anneli.kajanto[ät]kvs.fi