Sivistyksen puolesta juopottelua vastaan

Theodor Höijerin piirtämä Rikhardinkadun kirjasto Helsingissä oli ensimmäinen kirjastoksi suunniteltu rakennus (1881). Siitä tuli Bo Carpelanin "elämäni yliopisto".

"Juuri siinä on kirjaston tehtävä: opettaa meidät rakastamaan ja kunnioittamaan toisiamme."  Näin ylevästi kiteytti Minna Canthin seuran puheenjohtaja, opetusneuvos Kirsti Mäkinen yleisen kirjaston arvon Minna synttäreillä Helsingin Rikhardinkadun kirjastossa Minna Canthin päivänä.

Sitä tehtäväänsä kirjasto myös täyttää: kasvattaa meitä kirjojen kautta suurempaan ymmärrykseen, suvaitsevaisuuteen, empatiakykyyn ja viisauteen.

Kirjassa on suuri voima.

Suomi on syystäkin ylpeä kaikille avoimesta, maksuttomasta ja hyvin hoidetusta kirjastolaitoksesta. Kirjasto on mitä tasa-arvoisin.

Yksi vanhimmista, Helsingin kaupunginkirjasto, täyttää tänä vuonna 150 vuotta. Erilaisia kirjallisuustapahtumia on luvuton määrä. Me helsinkiläiset sivistyksen ystävät iloitsemme siitä, että yritykset sulkea muutamia kaupunginosakirjastoja saatiin kansalaisten vireän vastustuksella estetyksi.

Edistääkseen tasa-arvoa kirjaston on oltava kohtuullisen lähellä käyttäjään.

Se ei vielä riitä ja sen tietää myös kirjastoväki. Keskuskirjaston kirjastotoimenjohtaja Maija Berndtson sanookin, että kirjojen on näyttävä koko ajan myös verkkomaailmassa, muuten ne saattavat kuihtua.

Anniskelijat asialla

Kirjastolla ikää 150 vuotta — elettiin siis vuotta 1860.  Historia kertoo, että ensimmäisen kirjaston avaaminen herätti "valtavasti huomiota ja väkeä tuli paikalle tupa täyteen". Hyllyssä oli hieman yli 400 kirjaa, suurin osa tuolloin ruotsinkielisiä.

Vuosikymmen myöhemmin perustettiin Helsingissä Anniskeluyhtiö, jonka tehtävänä oli lahjoittaa voittovaransa kaupunkityöväestön siveelliseksi ja taloudelliseksi hyödyksi. Tällaisena kohteena nähtiin kirjasto.  Vuonna 1882 Anniskeluyhtiö lahjoitti kirjastotaloa varten arvokkaan tontin ja toimitilat Helsingin keskustassa Rikhardinkadulla.

Yleinen kirjasto nähtiin vaihtoehtona juopottelulle ja muille paheille.

Rikhardinkadun kirjastosta tuli Suomen ensimmäinen yleiseksi kirjastoksi suunniteltu ja rakennettu rakennus.  Kaunis arvorakennus on arkkitehti Carl Theodor Höijerin piirtämä. Kirjat sinne hankki Helsingin kunnianarvoisa rouvasväen yhdistys, jonka puheenjohtajana toimi tuolloin Zacharias Topelius.

Nyt, juhlavuonna 2010 Helsingin kaupunginkirjastossa kävijöitä on 6,5 miljoonaa ja käyntejä jokaista kaupunkilaista kohden 11,3 vuodessa. Lainauksia tehdään 9,3 miljoonaa. Helsinkiläinen tekee keskimäärin runsaat 16 lainausta.  Se on runsaan kulttuuritarjonnan kaupungissa ihan hyvä luku.

Suomen Kirjastoseura 100 vuotta

Myös Suomen Kirjastoseura juhlii. Sen perustamisesta tulee kuluneeksi sata vuotta. Kirjastoseura toimi alkuaikoina pitkään tiiviissä yhteistyössä Kansanvalistusseuran kanssa.  Liki  kolmen vuosikymmenen ajan julkaistiin yhteistä Kansanvalistus ja Kirjastolehteä, aina 1940-luvun lopulle.

Yhteistyö oli luonteva, sillä Kansanvalistusseuran keskeisiä pyrkimyksiä oli edistää kansankirjastojen perustamista.  Axel  August Granfeltia seurannut seuran sihteeri Väinö Voionmaa totesi vuoden 1908 toimintakertomuksessa:

"Kansankirjastotoiminta on nykyisin seuran tärkeimpiä työaloja, ellemme sanoisi tärkein työala, se millä seura välittömimmin voi vaikuttaa kansanvalistuksen hyväksi."

Elämäni yliopistot

Kirjailija Bo Carpelan oli kirjastomies keskeisen osan aktiiviaikuisuuttaan työpaikkanaan vuosina 1946—1980 juuri Rikhardinkadun kirjasto.

"En koskaan ajatellut itseäni tuolloin kirjailijana", tunnustaa apulaiskirjastonjohtajan tehtäviä hoitanut Carpelan.  Kun vuonna 1988 vihittiin Pasilassa uusi pääkirjasto, Bo Carpelan kirjoitti vihkiäisiin runon Mitt sanna universitet.

Runo on julkaisematon. Kirjailijan suostumuksella ja Kallion kirjaston toimeliaan kirjastonhoitajan Kirsti Linnakon uutteralla avustuksella runo on nyt tässä. Olkaa hyvä – var så god!

Lisää aiheesta:

Kirjasto 150 vuotta

Julkaistu: 6.4.2010 klo 9:00

Delicious Facebook Kerro kaverille

Keskustele aiheesta »