Syksyn uudet kirjaihanuudet

Jeninin aamut on palestiinalaisen suvun tarina.

Kustantajien kirjaluetteloista saan aina tartunnan. Silmät syövät, kuten monille käy ostosparatiiseissa pyöriessä. Tässä oma kaunokirjallisuuspainotteinen valikoimani kaikesta siitä, mitä himottaisi lukea, jos aika kaikkeen riittäisi. Juoksulenkeistä, lyhemmistä ja pidemmistä, en kuitenkaan tingi.

Gummerukselta tarttuu Paula Havasten Kaksi rakkautta. Elokuussa ilmestynyt romaani sijoittuu jatkosodan vuosiin ja näkökulma on naisten. Kuuntelin Paulaa Taiteitten yössä ja innostus vain yltyi.

Kirjapajan luettelosta valitsen ilman muuta Maria-Liisa Kallion ja Kaija Valkosen toimittaman ja jo ilmestyneen Viikon perästä tulen kotiin. Kaisa ja Kyösti Kallion kirjeenvaihto vuosilta 1918–1937.

Liken syksyssä kiinnostaa Kyllikki Villan Myrskyssä, kolmas lokikirja. Mutta panenpa korvan taakse Susan Abulhawan Jeninin aamut. Palestiinalaiseen pakolaisperheeseen syntynyt Abulhawa kirjoittaa Palestiinan ja Israelin konfliktin juurista ja historiasta yhden palestiinalaissuvun kautta. Jos kirjailija saapuu Suomeen marraskuussa, epäilemättä hänestä kuullaan syksyn aikana.

Hesarin kokoamalta listalta olin alleviivannut myös Rawl Hagen Torakan, romaanin Montrealin maahanmuuttajayhteisöstä.

Minerva julkaisee julman tositarinan Nyky-Sudanista, Lubna Ahmah al-Husseinin 40 raipaniskua. Mutta uutisotsikoissa oleva, iranilaisnaista Sakineh Mohammadi Ashtiania uhkaava hengenvievä ruoskinta tuntuu niin kammottavalta, että al-Husseinin tarinan lukeminen vaatia rohkeutta.

Otava räjäyttää pajatson

Otava hallitsee kaunokirjallisuustarjontaa, niin nytkin. Juha Itkosen romaani Seitsemäntoista ilman muuta! Kirja kertoo nuoruudesta, unelmista ja kirjoittamisen seurauksista.

Petri Tammisen Muita hyviä ominaisuuksia liikkuu niin ikään kirjailijalle tutuimmassa piirissä, kirjailijan ammatissa. Mielenkiintoisa on myös lukea, mitä nykypäivän Hannu Salama tuumaa politiikasta, avioliitosta ja kulutusjuhlasta. Kirjan nimi on Sydän paikallaan.

Antti Tuuriin voi aina luottaa. Rajan aiheena on sotavuosi 1942.

Käännöskirjoissa on monen monta ihanuutta: Ian McEwanin Polte, Margaret Atwoodin Herran tarhurit, Herta Müllerin Hengityskeinu ja Joyce Carol Oatesin Kosto: Rakkaustarina. Atwoodilta esittelyteksti lupaa "häikäisevää ekokriittistä puheenvuoroa tulevaisuudesta, jota kohti olemme menossa".

Kovin kiinnostavalta tuntuu myös Jaan Kaplinskin osin elämänkerrallinen Sama joki.

Schildsin syksyssä kiehtoo ruotsinsuomalaisen Susanna Alakosken Hyvää vankilaa, toivoo Jenna. Esikoisteos Sikalat nousi vuonna 2006 Ruotsissa ilmestyttyään kohun kohteeksi, siinä määrin rankka sisältö hätkäytti kansankodin asukkaita. Tuore uutinen kertoo Sikalat-teosta filmattavan Ruotsissa elokuvaksi.

Tammeltakin Mülleriä

Herta Müllerin tuotannon Suomeen tuonut Tammi julkaisee myös uutta Mülleriltä. Totalitarismin puristuksessa ollaan Keltaisen kirjastossa ilmestyvässä Tänään en haluaisi tavata itseäni.

Keltaisessa kirjastossa kiinnostavalta vaikuttaa albanialaissyntyisen Anilda Ibrahimin teos Punainen morsian, tarina neljästä naisesta. Molemmat kirjat ilmestyvät syyskuussa.

Syksyn myyntirysiä on ilman muuta Hannu Mäkelän teos Kivi, kirja Aleksis Kiven viimeisistä päivistä. Veikkaan siitä niin Helsingin kirjamessujen, isänpäivän myynnin kuin joulumyynninkin suosikkia. Mestarin perustella Mäkelältä on lupa odottaa teosta, josta  myös keskustellaan.

Pauliina Suden Pyramiidi (2009) koukutti siinä määrin, että uusi romaani Nostalgia kuuluu ilman muuta syksyn lukemistooni. Romaani kertoo työviikosta, joka "on aivan kauhea, siis ihan tavallinen".  Nostalgiassa siis nähdään, miten hulluksi työelämä voi pahimmillaan mennä.

Esikoiskirjailijoista poimin loimaalaisen Marja Leena Virtasen Aidan, kertomuksen ikääntymisen, perheen ja hyväksytyksi tulemisen paineista. Virtasen esikoinen kiinnostaa siksi, että olin valinnut hänen mainion kuvauksensa eläkkeelle siirtymisen kipuiluista toimittamaani antologiaan Elämänmuutos – omakohtaisia kertomuksia (Kansanvalistusseura 2010).

Alice Munroltakin tulee uutta jälleen, novellikokoelma Liian paljon onnea. Kotikirjastossani on yksi kahteen kertaan lukemani Munro ja kaksi täysin koskematonta. Ehkä siis luen ne ensin.

Teoksen kiinnostavin on Mikko Rimmisen Nenäpäivä, kertomus yksinäisestä Irmasta. Pussikaljaromaanin ja Pölkyn miehiset keskushenkilöt vaihtuvat nyt naiseen yhteiskunnan marginaalissa.

Pienkustantamo Mansarda julkaisee silmiini tarttuvan teoksen, Igor Stiksin Elian tuoli, traagisen rakkaustarinan Sarajevosta. Pistänpä Helsingin kirjamessuja ajatellen korvan taakse.

Tuulaliina Variksen novellikokoelman Muotokuvamaalarin tytär (WSOY) saattaisin myös lukea.

Huh-huijaa! Mitkähän kaikki näistä oikeasti hankin ja ehdin vielä lukeakin. Muutaman niistä ostan lahjaksi, kaiken varalta omaan perhepiiriin – jäävätpähän lähikiertoon.

Julkaistu: 7.9.2010 klo 9:00

Delicious Facebook Kerro kaverille

Keskustele aiheesta »