Kun takana on monikymmenvuotinen rupeama työelämää, ajan ja elämän mieltäminen vapaan kautta on itselle suotava oikeus. Silti aamulla töihin pyöräillessä aivo käy läpi päivän työtehtäviä ja asettaa niitä tärkeysjärjestykseen. Katkaisen 12 kilometrin matkan riippumalla hetken reitin varrella tangossa selkävenytyksessä.
Takana on täysinäinen viikonloppu kylässä käynteineen, pitkine juoksuineen ja huuuurrrrrjan suurine pyykkeineen. Eilen pääsin lakanat mankeloituani ja Teemalta Vittorio de Sican Polkupyörävarkaan katsottuani aloittamaan Miika Nousiaisen syksyn romaania Metsäjätti. Rankka aihe nousiaismaisella neljänneskeveydellä käsiteltynä.
Töiden jälkeen alkaa oman liikuntaseurani Friskis&Svettiksen viestintätoimikunnan kokous. Kotiintulo venyy myöhään, mutta onneksi sain vihdoin hankituksi polkupyörään varoitusvalot. Kotiin fillaroidessa on umpipimeä.
Iltayöstä urakoin Metsäjätin loppuun unien kustannuksella. Erinomainen kirja. Keskustelemme siitä juoksijoiden kirjapiirissä joulukuussa.
Työpäivän jälkeen maastojuoksu: 9,4 kilometriä, välissä punnerruksia, vatsaliikkeitä ja muuta lihaskuntoa hauskassa seurassa; sukupuolijakauma on aika tasainen.
Aloitan ennen nukahtamista uudelleen lokakuussa lukemani Pasi Lampelan pienoisromaanin Kiusaajat. Lampelan harkittu kerronta ansaitsee uuden luennan. Löydän Kiusaajista yhtymäkohtia Metsäjätin sivujuonteeseen, saneerattavien tehdastyöläisten lapsuuden ja nuoruuden selviytymistarinoihin — niin erilaiset kuin kirjat ovatkin.
Työpäivä päättyy Kansalaisfoorumin keskustelutilaisuuteen Sanomatalossa. Aiheena on henkinen kestävyys ja unelmat voimavaroina.
Jatkan siitä kuntosalille. Puolitoista tuntia vempaimia, päälle venyttelyt ja sauna. Nälän vaimentamiseksi kassista pari voileipää ja sitten aikailematta oopperaan. John Adamsin Doctor Atomic kertoo ydinpommin luojasta, fyysikko Robert Oppenheimista.
Olen kotona iltayöstä.
Tänään töiden jälkeen Stadionilta lähtevä ja sinne palaava tunnin juoksu. Valitsen kahdesta vaativuustasosta helpomman, sportin, koska siinäkin on luvassa vetoja. Jälleen siis iloista seuraa!
Aamupäivällä lehtimiesyhdistykseni seminaari Helsingin keskustassa, iltapäivällä Lifelong Learning in Europe -lehden editorial board, tällä kertaa Leppävaarassa. Päivän pyöräilykierroksesta tulee tosi mielenkiintoinen. Yhteinen illallinen venyy myöhäiseksi.
Editorian boardin kokous jatkuu iltapäivään. Magda palaa Ateenaan vasta sunnuntaina ja tulee meille viimeiseksi yöksi. Lähdemme Elävä maaseutu (ELMA) -näyttelyyn. Kummallisuus siellä on jättisuuri mammuttiaasi. Niitä on Euroopassa kymmenen, joista Suomessa kaksi. Lähiruokien ja maalaisherkkujen hankinnassa iskee ostohepuli. Palaamme painavien kassien kanssa.
Illalla tulee ex-kollegani Eeva. Magda, Eeva ja minä vietämme rattoisan illan — tosin EU:n ja Kreikan kriisistä ei voi välttyä puhumasta.
Väsymyksestä huolimatta en malta olla aloittamatta Virpi Hämeen-Anttilan pokkaria Kolmastoista lapsi. On kaunokirjallisen rakkauden nälkä, anemia suorastaan, ja Hämeen-Anttila ylittää laatuvaatimukset.
Isänpäivä. Aviomies saa kirjan. Viemme Magdan lentokentälle, joten sunnuntain pitkän juoksulenkin teen poikkeuksellisesti yksin. Sauna, isänpäivän päivällinen, Teeman leffa Erään murhan anatomia ... ja sitten ihanaa ajanryöstöä yöunilta Hämeen-Anttilan pokkarin äärellä.
Viereen tälläytyy Ulla-kissa, toiselle puolelle asetan käden ojentaman päähän lasillinen viileää valkkaria.
Maanantaina alkaa taas uusi tavallinen viikko.
Kirjat viikolla:
Miika Nousiainen: Metsäjätti, Otava 2011
Pasi Lampela: Kiusaajat, WSOY 2011
Virpi Hämeen-Anttila: Kolmastoista lapsi, Otava 2005
Julkaistu: 14.11.2011 klo 7:00
Anneli Kajanto on tiedelehden juokseva julkaisupäällikkö. Helsinkiläinen yhteiskuntatieteiden maisteri tuntee työnsä, ja vain työnsä, puolesta aikuiskasvatusta.
Vapaa sivistystyö merkitsee yhteisöllisyyttä, kehittymistä, identiteetin vahvistumista ja vireyttä elämässä. Hän toteuttaa sitä harrastamalla intohimoisesti kestävyysjuoksua, kirjallisuutta, elokuvaa, oopperaa, klassista musiikkia, marjastusta ja sienestystä.
anneli.kajanto[ät]kvs.fi