Uuden elämän alku
Piispa Arsenin kirjan Pääsiäismuna, ylösnousemuksen symboli takana on syvä ja seikkaperäinen perehtyneisyys munan symboliikkaan ja historiaan.
Olen viettänyt vuodenkiertoon kuuluvia juhlapyhiä kohtuullisessa määrin perinteitä kunnioittaen, kanssaeläjien odotukset luonnollisesti mukaan sulautuneina. Kiinteänä osana sitä on tietämyksen ja tapojen siirto jälkipolvelle.
Siksi näin kuusikymppisenä yllätyin traditiosta, jonka merkitys ja juuret ovat ainakin itseltäni kateissa, ja jäljelle on jäänyt vain tyhjä kuori.
Pääsiäismuna on yksi tällainen.
Sain lahjaksi hiljattain ilmestyneen Piispa Arsenin teoksen Pääsiäismuna. Ylösnousemuksen symboli (Maahenki 2010). Kirjassa on loistokas kuvitus sekä Arsenin kirjoittama pääsiäismunan monipolvinen historia. Muna on ollut elämän synnyn symboli vuosituhansia. Ortodokseille symbolinen merkitys on syvästi uskonnollinen.
Tiedänhän minä toki, että maailma syntyi sotkan rikkoutuneesta munasta. Kalevalasta olen sen lukenut. Keltuaisesta tuli aurinko, rikkoutuneista kuorista tähdet taivaalle.
Ortodoksisessa kirkossa tyhjä, rikkoutunut munankuori viittaa Kristuksen tyhjään hautaan. Antaessaan toisilleen pääsiäismunia kristityt todistavat uskostaan ylösnousemukseen. Munaan sisältyy elämän mysteeri, uuden elämän syntymisen ihme, ja elämä kaikkine mahdollisuuksineen on tiivistynyt munan sisälle.
Uuden elämän ja ikuisen elämän symboli
Munien symboliikka elämän alkuna juontaa kuitenkin jo esikristilliselle ajalle, aina skyyttien hautalöytöihin. Niistä on löytynyt marmorista, savesta ja muusta materiaalista valmistettuja munia, samoin etruskien haudoista munia koristeellisin leikkauksin.
"Menneisyydessä munaa pidettiin kevätaurinkon symbolina. Muna symbolisoi elämän, ilon, lämmön, valon ja luonnon uudelleen syntymistä", kirjoittaa piispa Arseni.
Myös varhaiskristityille muna oli ikuisen elämän symboli.
Pääsiäismunan historiasta tunnemme Suomeen tuotettujen harvinaislaatuisten näyttelyiden johdosta Karl Fabergén kultasepänverstaalla Pietarissa tehdyt pääsiäismunat, maailmankuulut luomukset, joita valmistettiin keisarillisen hovin tilauksesta. Aleksanteri III ja Nikolai II antoivat niitä lahjoina puolisolleen ja lapsilleen.
Yksistään Venäjän hovin suhde pääsiäismuniin on monivuosisatainen. Traditio ei koskaan katkennut, vaan siirtyi vanhalta ajalta keskiajan luostareihin.
Venäjällä maan parhaat ikonimaalarit kutsuttiin jo 1600-luvulla Kremlin Asehuoneeseen koristamaan pääsiäismunia, useimmiten uskonnollisin aihein, ikoneilla, kirkoilla, luostareilla tai kirjaimilla XB [Hristos Voskrese – Kristus nousi kuolleista].
Keisarillisen posliinitehtaan pääsiäismunatuotanto laajeni liki teolliseksi ja sitoi kymmeniä taitavia posliinitaiteilijoita ja miniatyyrimaalareita. Viime vuosisadan alussa posliinitehdas tuotti yli 3 300 käsin maalattua munaa vuoden aikana.
Nikolai II jakoi pääsiäisenä munia lahjana sotilaille, virkamiehille ja papistolle. Kun rauhan vuonna 1914 keisari lahjoitti noin 4 000 munaa, sotavuonna 1915 jo yli 9 600 ja seuraavana vuonna 15 365 munaa. Rituaali oli tarkkaan säädelty: keitä keisarin kuului suudella ja keiden suudella keisarin kättä. Maallinen valta alistui pääsiäisenä uskonnolliselle.
Suklaamunia ja muita munia
Vähemmistö suomalaisista on ortodokseja, emmekä elä Venäjällä. Mutta munat kuuluvat yhtä kaikki useimpien kotien pääsiäiseen, maallistuneessa muodossa. Palmusunnuntain pikkuvirpojat noita-asuissaan iloitsevat koriinsa saamistaan suklaamunista.
Piispa Arsenin kirjan loistokas kuvitus avaa pääsiäismunan rikkaan tradition, joka luterilaisessa Suomessa on näivettynyt lasten vesiväriaskareiksi. Munan antamisen traditio ja siihen liittyvä symboliikka on meillä katkennut.
Lapsille ostetaan toki suklaamunia; karkkeja tällä kertaa munan muodossa, kun niitä nyt on kassan lähellä tyrkyllä ja lapsi sellaista mankuu.
Kotonani on runsaasti ja monenlaisia pääsiäismunia: venäläisiä puumunia ortodoksisin ja ei-uskonnollisin aihein, japanilaisilla koristepapereilla päällystettyjä munia (kauan sitten eräällä kurssilla tekemiäni) ja lapsemme kauan sitten tavallisiin kananmunankuoriin maalaamia.
Yhdestä niistä, arvokkaimmassa kaikista, voi tunnistaa Euroopan tunnetuimmat kirkot: Kölnin tuomiokirkon, Vatikaanin Pietarin kirkon, Iisakin kirkon, Punaisen torin Pyhän Vasilin katedraalin sekä Pariisin ja Firenzen katedraalit.
Se pääsiäismuna on kuin ihme, aarre ainakin, lapsen taidokkaasti tavallisen kananmunan kuoreen maalaama.
Tänä pääsiäisenä liitän munien antamisen tapoihini. En hae sillä kuitenkaan uskonnollista merkitystä. Ikiaikainen elämän alkamisen ja siirtämisen symboliikka on riittävän hyvä peruste.
Julkaistu: 30.3.2010 klo 9:00
Lukijoiden kommentteja
Kun kirjan tekijänä on syvällisesti taiteita ja ikonografiaa tunteva sekä itsekin ikoneita maalaava KS Joensuun piispa Arseni, tulos eli kirja on taattua tavaraa. Kiitokset hänelle - taas kerran - merkittävästä kulttuuriteosta.
Anneli Kajanto on tiedelehden juokseva julkaisupäällikkö. Helsinkiläinen yhteiskuntatieteiden maisteri tuntee työnsä, ja vain työnsä, puolesta aikuiskasvatusta.
Vapaa sivistystyö merkitsee yhteisöllisyyttä, kehittymistä, identiteetin vahvistumista ja vireyttä elämässä. Hän toteuttaa sitä harrastamalla intohimoisesti kestävyysjuoksua, kirjallisuutta, elokuvaa, oopperaa, klassista musiikkia, marjastusta ja sienestystä.
anneli.kajanto[ät]kvs.fi