Valistus on viritetty
Taidemaalari, piirtäjä ja kuvittaja Ebba Masalin (1873–1942) sai luonnontieteellisistä opetustauluista myös kansainvälistä kiitosta.
Ne herättävät nostalgisia muistoja. 80-luvulla ryntäsimme antikvariaatteihin valitsemaan parasta päältä. Monessa kodissa niitä päätyi eksoottisiksi sisustuselementeiksi. Myös meillä. Kirjahyllyni päällä on kehyksissä Venny Soldan-Brofeldtin Kevättuuli (1907) ja Kustaa Heikkilän Hämäläinen kylä (1904).
Kyse on tietysti koulujen opetustauluista, havaintovälineistä, joita suomalainen koululaitos käytti 70–80 vuoden ajan.
Ne olivat taitavasti piirrettyjä, ja mikseivät olisi. Piirtäjät olivat maan korkeimman taidekoulun käyneitä ammattikuvataiteilijoita. Kuvien taiteelliseen laatuun kiinnitettiinkin erityisen paljon huomiota.
Opetustauluilla oli monia muitakin laatuvaatimuksia. Niiden piti välittää aiheen sisältö havainnollisesti. Niissä oli runsaasti informaatiota ja parhaimmillaan ne soveltuivat monien eri oppiaineiden opetukseen. Tietomäärästä huolimatta niiden tuli olla selkeitä ja näkyä hyvin takapulpettiin saakka. Niiden välittämän tiedon tuli olla oikeaa. Niiden tuli vedota koululaisen mielikuvitukseen.
Muistojen koulutaulut
Kustannustoimittaja ja tietokirjailija Sari Savikko on perehtynyt opetustauluihin, joita kaukaa viisaimmat kunnat huomasivat museoida, mutta joista valtaosa hajosi ja hävisi, uskoakseni useimmiten kuitenkin yksityisomistukseen kuin pahviteollisuuden tarpeisiin.
Savikon työn yhtenä tuloksena syntyi upea teos Muistojen koulutaulut (Tammi 2008). Siinä kerrotaan opetustaulujen historiasta, tekijöistä ja painamisesta. Teoksessa on 170 suurta opetustaulukuvaa.
Opetustaulut alkoivat yleistyä 1800-luvun viimeisinä vuosikymmeninä, aluksi Saksassa ja Englannissa. Suomalaisiin kouluihin ne levisivät ripeämmin 1920-luvulla, jolloin valtio ryhtyi tukemaan hankintoja. Sitä ennen tarvikkeita hankittiin tärkeysjärjestyksessä ja edelle menivät ainakin harmoni, karttapallo, Suomen, Euroopan ja maailman kartta, tärkeimmät käsityökalut ja mallikokoelmat, kokoelma mittausopillisia havaintovälineitä sekä ihmisruumiin anatominen kuvasto.
Tauluja välitti moni taho. Laajin tuominta oli Kansanopettajain osakeyhtiö Valistuksella, joka vuonna 1919 muuttui Osakeyhtiö Valistukseksi. Valistus oli opetustaulujen kustantajana uranuurtaja, vaikkei toimijana ollutkaan ensimmäinen.
Taulujen painaminen perustui vaativaan ja monivaiheiseen kivipainoon. Kuva jäljitettiin hienorakeiselle kalkkikivelle kaiverrusneulalla, siveltimellä, liidulla ja tussilla. Piirtäjä erotteli teokset värit ja jäljensi kunkin värin eri kivilaattaan. Yhtä koulutaulua kohti tarvittiin 6–8 kivilaattaa.
Taistelussa kurjuutta vastaan
Terveystieto levisi perheisiin 1900-luvun alusta lähtien naisjärjestöjen lisäksi koululaisten kautta ja kansakoululla olikin huomattava vaikutus kansanterveyteen. Opetustauluissa käsiteltiin lapamadot, kirput, luteet, täit ja koit, tuberkuloosin torjunta, juopottelun turmiollisuus ja perushygienia.
Tiedon tuli olla käytännönläheistä ja lähteä lapsen lähipiiristä. Siksi opetettiin myös metsän uusimista istutuksin. Kansallisvarallisuudesta tuli pitää huolta.
Avara, suuri maailma avautui juuri opetustaulujen kautta, sillä ani harva oli koskaan käynyt Suomen rajojen ulkopuolella, jos edes nähnyt kotimaataankaan lähialuetta laajemmin. Opetustaulut toivat mielikuvituksen ulottuville niin New Yorkin, Hampurin sataman, Sveitsin alppimajat, Berliinin keskustan, Alankomaiden tuulimyllyt kuin Unkarin pustatkin.
Eksoottisten kasvien viljelyn kautta esiteltiin kaukomaita – varsin ihanteellisin kuvin ja siirtomaariistoa silloin kummemmin tiedostamatta.
Aiheiden keskiössä olivat Raamatun keskeiset tapahtumat, Suomen historian dramaattiset vaiheet, kansainvälinen historia, kasvi- ja eläinopin perusteet, tärkeimmät käsityöläisammatit, keskeinen nouseva teollisuus ja isänmaan moninaisuus.
Kotien ravintoa pyrittiin monipuolistamaan opettamalla kotipuutarhan ylläpitoa. "Raa`at ja ilkeät ihmiset eivät rakasta kukkia. Laiskat ja huolettomat eivät kasvitarhoista välitä. Ihmisen luonne kuvastuu hänen ympäristöstään", Topelius kirjoittaa koulujen peruslukemistossa, Maamme kirjassa, joka oli käytössä aina 1950-luvulle saakka.
Taidatkos se osuvammin sanoa.
Julkaistu: 26.1.2010 klo 9:00
Anneli Kajanto on tiedelehden juokseva julkaisupäällikkö. Helsinkiläinen yhteiskuntatieteiden maisteri tuntee työnsä, ja vain työnsä, puolesta aikuiskasvatusta.
Vapaa sivistystyö merkitsee yhteisöllisyyttä, kehittymistä, identiteetin vahvistumista ja vireyttä elämässä. Hän toteuttaa sitä harrastamalla intohimoisesti kestävyysjuoksua, kirjallisuutta, elokuvaa, oopperaa, klassista musiikkia, marjastusta ja sienestystä.
anneli.kajanto[ät]kvs.fi