Vienan korpikosmopoliitit
Vuokkiniemen kylämaisemaa
Vienan Karjala on yksi syrjäisimmistä maankolkista, ainakin muun maailman vinkkelistä. Kun runoilija, kirjailija ja toimittaja Maija Myllykangas muutti syksyllä 2000 Vuokkiniemeen, matka Sergein kyydissä Kostamuksesta koilliseen köröteltiin pimeitä, sateen liukastamia teitä. Vienankarjalaiset ovat kuitenkin vuosisataisia korpikosmopoliitteja, muistuttaa Myllykangas teoksessaan Äitisemme Vuokkiniemi (2009)
Maija Myllykankaan vienalaisen Nasto-mummon isän, Teppana Lipposen, isä Aleksi Lipkin - ukko Maijasta neljännessä sukupolvessa historiassa taaksepäin - oli Ruotsissa kaivostyöläisenä ja toi Vuokkiniemeen vaimon Stockholmista.
Liikekannalla ovat olleet juuri vienalaiset miehet. Naiset ovat kannatelleen elämää kotikylissä.
Karjalainen kaupankäynti on tuhatvuotinen perinne: historia tietää kertoa muhkeista turkiksista ja Vienan miesten välittämistä persialaisista silkeistä. Mutta karjalainen mahti kuihtui 1800-luvulle tultaessa rihkama- ja kangaskauppaa harjoittavien Vienan talonpoikien laukkukaupaksi.
Kun Suomessa astui vuonna 1879 voimaan uusi elinkeinolaki, se mahdollisti maakauppiaiksi pääsyn muillekin kuin Suomen kansalaisille. Ennen ensimmäistä maailmansotaa Vienasta muuttikin perheitä kaupanharjoittajiksi ja vuosisadan alussa on arvioitu kymmenen prosenttia Vaasan läänin maakauppiaista olleen Vienan miehiä.
Vallankumous toi rauhattomuuden
Venäjän vallankumous rikkoi vanhan vienalaisen maailman ja toi tullessaan levottomuutta ja väkivaltaa. Suomesta järjestettiin heimoretkiä Vienan vapauttamiseksi ja Vienan kyliin alkoi ilmestyä vierasta väkeä, suomalaisia punikkeja ja venäläisiä puna-armeijalaisia.
Stalinin valtakaudella Karjalasta tuli karkotettujen ja pakkotyöläisten valtakuntaa. "A silloin paljo vankittihki rahvasta."
Voimakas keskittämispolitiikka alkoi toisen maailmansodan jälkeen. Rajan lähellä olevat vanhat Vienan elinvoimaiset kylät tyhjennettiin: Latvajärvi, Akonlahti, Venehjärvi, Tollonjoki. Tai joistakin kylistä tuli venäläisten rajamiesten perheiden asuttamia venäläisiä keskittymiä.
Elinvoimaisia karjalaiskyliä olivat Uhtua, Vuokkiniemi ja Jyskyjärvi. Tänään 80 prosenttia Vuokkiniemen vajaasta 500 asukkaasta on karjalaisia. Kostamuksesta hakeudutaan sinne kesäasukkaiksi.
Maidontuottajat maitojauheen käyttäjiksi
Perestroikan aikaan "äitisemme" Vuokkiniemi muuttui Kostamuksen hallintoalueeksi. Maitoa seutukunnalle ja Kostamukselle tuottanut kolhoosin tila siirrettiin hallinnollisella päätöksellä Kostamukseen ja vanha maitokylä joutuu nyt ostamaan ja kuljettamaan maitonsa Kostamuksesta tai sekoittamaan maitojauhetta veteen.
Moni on ratkaissut ongelman pitämällä omaa lehmää, kuten Galina, kyläkaupanpitäjä, jota Myllykangas kuvaa "raudanlujaksi toimissaan ja hersyvän hurmaavaksi naurunsa hetkellä". Galinalle on hänen lehmänsä ja Vuokkiniemelle Galinan kauppa elintärkeitä.
Tuulten eri suuntiin
Vuokkiniemeläisperheet ovat hajonneet, mikä minnekin, useimmat opintielle tai tienesteihin: yksi lapsi Uhtualle, toinen Kostamukseen, kolmas Petroskoihin, neljäs Suomeen. Suomeen muuttavatkin monet - mutta myös Suomesta kotikyläänsä takaisin. Moni käy hakemassa ammattioppinsa Kainuun puolelta, Kajaanista ja Kuhmosta.
"Kaikki vuokkiniemeläiset ovat samanlaisia. Aina koti vetäy", sanoo 32-vuotias kielentutkija Olga Karlova.
Vaikka Vienan uuteen taloudelliseen nousuun tunnuttaisiin tarvittavan vähintään ihme, Myllykankaan kirjasta ja hänen haastattelemistaan ihmisistä huokuu optimisti, lämpö, elämänilo ja juurevuus. IKEA "ryövää" Vienan vanhoja metsiä. Kuulin, että Jyskyjärven kylä on saanut hiljattain uuden sillan, "joka kestää tukkikuormienkin ajaa",
Lue: Vuokkiniemi-seura: http://www.vuokkiniemi.net
Julkaistu: 1.7.2009 klo 10:29
Lukijoiden kommentteja
Kesäkuun alun Vienan matkani muistoissa luin juhannuksena Eeva-Kaarina Arosen muutaman vuoden takaisen kirjan Maria Renforsin totuus. Tapahtumat sijoittuvat karelianismin vilkkaisiin vuosiin 1800-luvun lopulla. Perusteellisen dokumentoinnin lomassa (mm. perhokalastuksesta) kirjan kuvitteellinen osuus johtaa lukijan jännittäviin seikkailuihin Kuusamon ja Vienan erämaissa.
Suosittelen kaikille esim. I.K. Inhan elämäntyötä ihaileville. Inhan lisäksi kirjassa esiintyy monia muitakin kareliaaneja, mutta ennen kaikkea se on kajaanilaisen tehtailijasuvun nelikymppisen Maria Renforsin huikea matka tuntemattomaan ja samalla itseensä.
***************
Jyskyjärven siltatyömaa oli kesäkuun alussa pysähdyksissä rahojen loputtua. Koneet olivat seisoneet jo kuukauden verran paikoillaan. Tsirkka-Kemijoen yli kuljettiin siis yhä vanhaa siltaa pitkin.
Matkailijan näkökulma: Jyskyjärven kylässä ei vielä 10.6.09 ollut uutta siltaa - se tiesi viiden tunnin kiertomatkaa Kostamuksesta Kalevalan ja Kepan kautta. Mutta - tulipahan nähtyä Karjalaa paremmin matkan aikana.
Toisaalta paikallisten ihmisten matkan teon helpottamiseksi hartaasti toivon, että silta on tosiaan pystyssä, kestää ja on kunnolla rakennettu.
Anneli Kajanto on tiedelehden juokseva julkaisupäällikkö. Helsinkiläinen yhteiskuntatieteiden maisteri tuntee työnsä, ja vain työnsä, puolesta aikuiskasvatusta.
Vapaa sivistystyö merkitsee yhteisöllisyyttä, kehittymistä, identiteetin vahvistumista ja vireyttä elämässä. Hän toteuttaa sitä harrastamalla intohimoisesti kestävyysjuoksua, kirjallisuutta, elokuvaa, oopperaa, klassista musiikkia, marjastusta ja sienestystä.
anneli.kajanto[ät]kvs.fi