Viikko elämässäni
Finlandiahiihdon takavuosien mallia
Rakas nettipäiväkirja! Luulet varmaan, että istua nökötän kaiket ajat nojatuolissa kirja kourassa ja kissa sylissä. Erehdyt! Kerronpa sinulle. Mutta älä hermostu; luen silti joka päivä.
LAUANTAI 14.2. Kävin hiihtämässä, kolme tuntia Paloheinän ja Pirkkolan maastossa. Luin uusimman Juoksija-lehden liki kokonaan. Artikkeli kestävyysjuoksijoiden verenluovutuksesta. Tärkeää tietoa, sillä olen säännöllinen verenluovuttaja. Seppo Anttila antaa neljä eritasoista maratontreeniohjelmaa. Innostun erityisesti juoksuun yhdistettävistä lihaskuntoharjoituksista. Afrikassa lapsuutensa ja nuoruutensa viettänyt Miika Takala kertoo, miten hän löysi juoksusta tasapainon jouduttuaan täällä kulutus- ja kiirekulttuurissa arvoshokkiin. Kovat ovat juoksuajat. Ex-kansanedustaja Outi Siimes kertoo extremekirmailustaan kamera vyötärölaukussa, Jungfrau Marathonia ja muuta alppista.
SUNNUNTAI 15.2. Normaali pitkä lenkki, lähtö Stadionilta, 22 kilometriä ja kepeät kintut. Meitä on 12, kuusi miestä ja kuusi naista.
MAANANTAI 16.2. Töiden jälkeen kuntosali ja sieltä kipin kapin seitsemäksi Kansallisteatteriin. Hjalmar Söderbergin monologi Tohtori Glas, Juhani Laitalan 35-vuotistaiteilijaesitys. Vaikuttava.
TIISTAI 17.2. Teen uusia kirjahankintoja. Tapaan myös entisiä työtovereitani Eevaa ja Kaisaa. Istumme salaattiannoksen äärellä. Aika vierähtää. Olen kotona iltauutisiin mennessä.
KESKIVIIKKO 18.2. Kuntosalilla pitkä treeni, venytykset ja nopsa käynti saunassa. Olen kotona iltauutisiin mennessä.
TORSTAI 19.2. Juoksu, tällä kertaa kevyt anaerobinen, seitsemän kilometriä, mukana vetoja (2 x 400 m) sekä mäkiharjoituksia. Juoksu luistaa kevyesti. Stadionilla pitkät venytykset. Ehdin kotiin siihen, kun MM-kultamitalisti Aino-Kaisa Saarista haastatellaan Urheiluruudussa.
PERJANTAI 20.2. Perehdyn suksien voitelun hienouksiin teoriassa ja käytännössä. Ei oikein avaudu, mutta siinä puuhastelussa menee koko ilta. Minulle valkenee, että trendinmukainen (asiantunteva ja tutkittu) suksien voitelu on nyansoidumpaa - ja sen seurauksena hinnakkaampaa hommaa kuin naisen juhlameikin teko tykötarpeineen.
LAUANTAI 21.2. Neljäs Finlandiahiihtoni. Herätys klo 6, aamupuuron jälkeen auto kohti Lahtea. Pikkupaniikki ja jännitys kuristavat kurkkua kuten aina pitkän suorituksen edellä. On selvittävä omillaan.
Hiihtokeli on loistava, ja voitelu onnistui kohtuullisesti. Aurinko paistaa ajoittain. Haluistani huolimatta en tee yhtään rusakko-, kettu- tai ilveshavaintoa, vaan tyydyn tarkkailemaan muita hiihtäjiä. Viimeinen 10 kilometriä sujuu helposti. Voimia taisi sittenkin jäädä vielä jäljelle.
Finlandiahiihto on yksilösuoritus. Hiihtosaunan löylyissä Lahden uimahallissa me naiset vaihdamme kokemuksiamme ja tunnemme tuokion verran yhteisöllisyyttä.
Huomenna annan lihasteni levätä ja jätän sunnuntain pitkän lenkin väliin. On pyykkipäivä. Katson Teemalta Dostojevskin Rikoksen ja rangaistuksen seuraavan osan ja aloitan uuden kirjan. Se on suomalaisen nykynaiskirjailijan. Mutta en kerro vielä, kenen ja mikä.
Julkaistu: 24.2.2009 klo 9:45
Lukijoiden kommentteja
Kyllä olisi armeijan pojillakin oppimista sun viikkotreeneistäsi.
Tuskinpa ne nykyään noin paljoa juoksevat, marssivat tai hiihtävät edes kuukaudessa.
Ja mahtaisiko monikaan heistä selviytyä Finlandiahiihdosta tai edes sun viikko-ohjelmastasi läpi.
Ihmettelee PuolimaratoonAri
PS. Meneeköhän pahasti pieleen, jos veikkaan, että seuraavaksi aloittamasi kirja on Sofi Oksasen Puhdistus. Ainakin se sopisi hyvin viikkosi päätteeksi sen hiihtosaunan ja pyykkipäivän teemaan (heh!).
Anneli Kajanto on tiedelehden juokseva julkaisupäällikkö. Helsinkiläinen yhteiskuntatieteiden maisteri tuntee työnsä, ja vain työnsä, puolesta aikuiskasvatusta.
Vapaa sivistystyö merkitsee yhteisöllisyyttä, kehittymistä, identiteetin vahvistumista ja vireyttä elämässä. Hän toteuttaa sitä harrastamalla intohimoisesti kestävyysjuoksua, kirjallisuutta, elokuvaa, oopperaa, klassista musiikkia, marjastusta ja sienestystä.
anneli.kajanto[ät]kvs.fi