Yhden kirjan kesäloma
Ulla ei huoli suorituspaineista.
Loma on paradoksi. Yhtäältä siihen liittyvät lepo, huolettomuus, kiireettömyys, vapaus, joutilaisuus ja irtonaisuus suosituspaineista. Toisaalta loma on ladattu suorituspaineilla. On ehdittävä tehdä kaikkea sitä, mitä työkuukausien aikana ei ehtinyt.
Lomalla tehdään vihdoinkin SE remontti, jota on jo pitkään suunniteltu ja koettu tarpeelliseksi. Lomalla täytetään pakastimet marjoilla ja sienillä. Lomalla pannaan sukulaissuhteita kuntoon vierailemalla ja kutsumalla kylään. Lomalla hoidetaan pihamaata ja puutarhaa, pestään mattoja ja opiskellaan kieliä – yksin tai porukassa.
Ja kuntoilla kuuluu luonnollisesti. Puistojumpat kutsuvat, fillarin tai motskarin selässä on verratonta viillätellä ja voihan sitä tavoitella syksyn maratonkoitokselle parempaa juoksukuntoisuutta.
Kansanopistojen kesäinen kurssitarjonta on Suomessa todellinen runsaudensarvi. Siellä vasta itsensä luova toteuttaminen pääseekin oikeuksiinsa.
Ja tietysti suunnitelmiin kuuluvat erisortin kesäfestarit, pari nyt ainakin, maun mukaan. Sellaisiahan Suomi on suvisin täpötäynnä eikä laadussakaan ole valittamista. Teatterilla, oopperalla, kamarimusiikilla, jazzilla, kansanmusiikilla, etnolla, rockilla ja runoudella, vanhalla kirjallisuudella ja uudellakin on omansa.
Lomalle lähdetään ilman muuta kirjavuoren kanssa. Talvikautena kun ei kerinnyt lukea kaikkea haluamaansa.
Optimisteilla suhteellisuudentaju lähtee kesälaitumille ensin, ottaa varaslähdön ja katoaa jäljettömiin. Emmekä vuosien tai vuosikymmentenkään kokemusten jälkeen opi ajan rajallisuudesta, emme riittävästi.
Mutta ehkä juuri siten loma tekee tehtävänsä. Tulipahan useimmilla matkailluksi, grillatuksi ja kasvatetuksi evät kylkeen runsahkolla uimisella. Lomakarusellin jälkeen työasiat ovat huuhtoutuneet aivosta ja energiavarastomme jälleen täydentyneet.
Tapoja viettää kesälomaa ja täyttää henkisiä ja fyysisiä energiavarastoja on yhtä paljon kuin lomailijoitakin.
Itse kuulun niihin, jotka huomaavat lukemattomien kirjojen läjän pysyneen liki samankorkuisena lomaviikkojen yli. Pelkät arkiset asiatkin täyttävät päivää kummasti: päivän lehdet, tuikitavallinen kanssakäyminen, päättymätön ruuanlaitto-kattaus-ruokailu-tiskaaminen–ikiliikkuja, elinpiirin siedettävä puhtaana pito ja sen semmoiset. Kaikessa siinä sopii unohtaa panna aamulla kelloa ranteeseen.
Omasta lyhyehköstä kesälomastani tuli yhden kirjan kesäloma. Mutta yhtä ja toista muuta 24 päivän aikana ehtikin tehdä.
Entä minkä kirjan? Se olikin normaalia paksumpi ja kerronnaltaan tiiviimpi. Vihdoin ehdin minäkin lukea Kjell Westön Älä käy yöhön yksin. Verraton kirja Westöltä jälleen, josko piirun verran se häviää aiemmalle teokselle Missä kuljimme kerran.
Julkaistu: 10.8.2010 klo 8:00
Anneli Kajanto on tiedelehden juokseva julkaisupäällikkö. Helsinkiläinen yhteiskuntatieteiden maisteri tuntee työnsä, ja vain työnsä, puolesta aikuiskasvatusta.
Vapaa sivistystyö merkitsee yhteisöllisyyttä, kehittymistä, identiteetin vahvistumista ja vireyttä elämässä. Hän toteuttaa sitä harrastamalla intohimoisesti kestävyysjuoksua, kirjallisuutta, elokuvaa, oopperaa, klassista musiikkia, marjastusta ja sienestystä.
anneli.kajanto[ät]kvs.fi