Yrjö Kallinen ja sisäinen vapaus

Yrjö Kallisen (1886—1976) tunnetuimmat sanat ovat Elämmekö unessa. Sen niminen on hänen vuonna 1971 ilmestynyt kirjansa. Ajatus siitä, että kuljemme elämämme läpi unenkaltaisessa tilassa, on peräisin hindulaisista teksteistä. Kallisen ajattelu oli sekoitus hindulaisuutta, teosofiaa, sosialismia ja pasifismia.

Kirjassaan Yrjö Kallinen, elämä ja totuus (Like 2011) Matti Salminen kertaa Kallisen tunnettua elämää ja ajattelua, mutta on löytänyt siihen myös uutta, lähteikseen muiden muassa 50 Kallisen yksityiskirjettä.

Neljä kertaa kuolemaan tuomittu, Suomenlinnan punavankileirin sadistiset hirveydet ja Tammisaaren raskaat vankilavuodet kokenut mies on vailla katkeruutta. Kuolemaansa asti hän piti pyhimpänä arvonaan yleistä veljeyttä. Sillä hän tarkoitti koko ihmiskuntaa.

Seuraavat Yrjö Kallisen ajatukset ovat poimintoja, irrotettuina laajemmasta kokonaisuudesta. Yhtenäisempi ajatusmaailma avautuu lukijoille kirja lukemalla.

Veljeyden lähtökohtana oli Kallisen usko ihmisen perimmäiseen hyvyyteen:

"... ihminen, tuo eksynyt, petomaisesti käyttäytyvä ei ole pohjimmaltaan paha... Jos vihaan häntä, on se minun omaa sairauttani. Jos pelkään häntä, on se omaa arkuuttani, omaa surkeata heikkouttani. Ja jos yritän torjua kärsimystä aiheuttamalla hänelle kärsimystä, olen samassa kadotuksessa hänen kanssaan ja ylläpidän kadotusta." [1940]

Teosofia ja veljeys

Kallisen elämän ja persoonan ydin on teosofiassa. Se oli hänen ominta hengenelämäänsä koko pitkän aikuisiän ajan:

"Teosofit eivät pidä itseään lopullisen totuuden tietäjinä, vaan sen etsijöinä, että he tältä pohjalta taukoamatta etsivät totuutta, etsivät sitä mahdollisimman vapaasti, erityisesti varautuneina kaikkia ennakkokäsityksiä ja itsepetoksia vastaan..."

Kallisen omaksuman veljeyden taustalla oli hindulaisuuden periaate kaiken olevaisuuden ykseydestä. Kallinen riitautui johtavien teosofiateoreetikkojen kanssa siksi, että etenkin toisen maailmansodan seurauksena monet muut rajasivat veljeyden omaan kansaan. Rajattua veljeyttä Kallinen ei voinut hyväksyä. Hän näki juuri siinä pahan siemenen:

"... veljeys rajoittuu tavallisesti määrättyyn piiriin, määrättyyn ihmisryhmään, se on alati riippuvainen määrätyistä ehdoista ja voi milloin tahansa muuttua vihaksi, tavallista katkerammaksi. Ja sen syntymisessäkin ja sen luonnossa on eräs mielenkiintoinen psykologinen seikka havaittavissa: paitsi yhteistä aatetta, etua jne. tarvitaan myöskin yhteinen vastustaja."

Ihmisellä on tajunta — hän on itsessään maailmankaikkeus

Ihmisellä on kyky ajatella itsenäisesti.  Sitä koskien Kallinen antoi itselleen valan, josta hän piti — monien mielestä jääräpäisesti — kiinni kuolemaansa saakka:

"Vannoin itselleni, etten enää ikinä tässä ja tulevassa maailmassa tottele ketään enkä mitään arvovaltaa, käskijää, hallitusta, jumalia tai enkeleitä, missään muussa kuin siinä, minkä myönnän oikeaksi tai parhaaksi mahdolliseksi." [1918]

"Viisautta on vain viisaassa tajunnassa."

"Todellinen vapaus ei vähääkään riipu toisten ihmisten asettamista rajoituksista tai niiden poistamisesta... sana vapaus sai uuden sisällön."  [Tammisaaren vankilan kokemuksista 1940]

... mutta

"Totta on, että ihminen voi asettua nöyryyden ja rakkauden apostoliksi tyydyttääkseen omaa kunnian- ja vallanhimoaan."

"Traagillista ... on vain se, että noita korkeata vaistoja voidaan väärinkäyttää, että ne voidaan alistaa palvelemaan isänmaallisuuteen verhoutunutta rahanhimoa, ihmisyyteen pukeutunutta vallanhalua, ihanteisiin kätkettyä omanvoitonpyyntiä."

Valistus

Osuustoiminta-aatteen pitkäaikaisena valistustyöntekijänä ja myöhemmin Työväen Sivistysliiton puheenjohtajana Kallinen uskoi valistuksen voimaan. Vain kansakoulun käynyt Kallinen oli valistunut, paljon lukenut ja kielitaitoinen mies.

Arvojen muutos on hänen mielestään mahdollista ainoastaan yksilötasolla:

"Ellei demokratia kykene hävittämään tietämättömyyttä, tietämättömyys hävittää demokratian."

Rauha ja pasifismi

Yrjö Kallinen oli pasifisti jo nuorena, mutta hänen pasifisminsa syveni aina iän myötä. Ensimmäisestä maailmansodasta hän kirjoitti:

"Jos 10 miljoonaa ihmistä tuli teurastetuksi pohjimmaltaan taloudellisten arvojen takia, kaipa olisi syytä odottaa, että meille osoitettaisiin jossain ja jossakin muodossa se taloudellinen hyöty, joka sodasta lähti. Sotagulashit, jobbarit, armeijan tavarahankkijat! Aivan oikein, he rikastuivat, mutta entä kansa? Kansathan antoivat 10 miljoonaa nuorta miestä sotauhreiksi. Mitä ne saivat takaisin?"

"Minulla aivan kuin päivä päivältä yhtä selvemmin kirkastuu sekä sota että sen pohjana oleva kollektiivinen itserakkaus ja julmuus, jota nimitetään kansallistunnoksi, todella äärimmäiseksi typeryydeksi, äärimmäiseksi tietämättömyydeksi, äärimmäiseksi veljeyden vastakohdaksi." [1940]

"Vuosisatoihin ei ole käyty yhtään hyökkäyssotaa; on vain joko ryhdytty aktiiviseen puolustukseen tai tuhottu pesäkkeitä, jotka ovat uhanneet rauhaa... Näin syntyy hyvien ihmisten huono maailma."

Politiikka

Yrjö Kallinen oli lyhyehkön kauden toisen maailmansodan jälkeen aktiivipoliitikko, yhden kauden kansanedustaja ja kaksi vuotta ministerinä. Aktiivia puoluepolitiikkaa hän kuitenkin vierasti ja tovereista hänellä jäi karvas maku suuhun:

"Jos veljeni politiikassa tietäisivät, miten vain pikkusormeni päällä noita poliittisia asioita sortteeraan sen kun sortteeraan, miten elän ja hengitän esimerkiksi ikuista Intiaa, niin ja nykyisyyttä, jonka kannalta politiikka on vain eräs maajaan [harhan] muoto, erheiden leikki, levoton uni, niin totisesti he ensin ällistyisivät ja sitten, niin sitten he soittaisivat lääkärille." [1945 hallitusneuvottelujen aikana]

"...ihmisen itsetehostustarve ajaa häntä pyrkimään ylöspäin siinä sosiaalisessa kentässä, jossa hän elää... sosiaalinen tietoisuus ei ole hetikään niin yleinen kuin on kapinallinen tunne, jonka pohjaksi riittää sosiaalisesti epätyydyttävä henkilökohtainen asema..."

"Mutta sittenkin olin miltei järkyttynyt nähdessäni, miten pohjattoman mätää hommaa politiikka on." [1956]

Olemmeko unessa?

Kallisen mielestä kyllä.

"Eiköhän jokainen ihminen olisi jotain ihmeellistä, tavatonta, suurta jos vain hän osaisi ja uskaltaisi vapauttaa itsensä olemaan oma itsensä, ts. osaisi ja uskaltaisi poistaa itsestään sen, mikä estää ja ehkäisee häntä: sovinnaisuuden, halun apinoida, miellyttää, halun olla sitä, mitä vallitseva maku ja muoti houkuttelee häntä olemaan." [1930]

Heräämiseen on yksi lääke: Tunne itsesi!

"Ihminen seisoo oman itsensä varjossa ja valittaa maailman pimeyttä. Tietämättä, miten lähellä on totuus, ihmiset etsivät sitä etäältä. He ovat kuin se, joka istuu veden keskellä ja itkien valittaa janoaan."

Aiemmin Yrjö Kallisesta:
”Weljesveren vuodattaminen on minulle niin hirveätä”

Julkaistu: 18.4.2011 klo 7:00

Keskustele aiheesta »