Erilaisuuden sietämisen keveys
Yksi vastuuopettajamme kurkisti ovenraosta ja halusi jutella tuntiopettajansa hankalasta tilanteesta: eräs kurssilainen oli tuonut tunneille mukanaan miehensä.
En heti hoksannut, mistä hankaluus johtui: Oliko mies tullut kurssille jonon ohi? Olivatko he riidelleet keskenään tunnilla? Kenties kurssi oli vain naisille tarkoitettu. Ei mitään sellaista, opettaja selvensi. Hankaluus oli siinä, että mies oli pyörätuolissa oleva vammainen.
Vieläkään en ymmärtänyt pulman luonnetta. Eikö mies ollut ilmoittautunut tai maksanut kurssimaksua? Ongelma ei ollut siinäkään. Aviomies oli kurssilla, koska vaimo ei ollut saanut tälle kotiin hoitajaa kurssi-illoiksi. Mies ei pärjäisi kotonaan hetkeäkään yksin.
Vieläkään tilanne ei kirkastunut minulle: Eikö luokassa ollut tilaa pyörätuolille? Aiheutuiko miehen mukanaolosta hankaluuksia muille kurssilaisille? Kenties sellaista ääntä, että opetusta kuullut? Ei aiheutunut.
Keskustelun edetessä surullinen totuus valkeni. Ryhmään oli muodostunut omanlaisensa nimby-ilmiö. Tervetuloa monikulttuuriset erilaiset ihmiset, mutta "not in my back yard".
Asia ratkaistiin siten, että mies voi edelleen tulla kurssille vaimonsa mukana. Opiskelijat ovat saaneet syksyn mittaan oppitunneilta muitakin eväitä kuin otsikon mukaisen oppisisällön. He ovat tutustuneet itselleen vieraaseen parisuhteen tilanteeseen ja kurkistaneet omaishoitajan arkeen.
Aina ryhmässä on joku, joka poikkeaa kurssilaisten keskiarvosta: iältään, sukupuoltaan, terveydeltään, elämäntilanteeltaan, äidinkieleltään, kansallisuudeltaan. Toivottavasti kansalaisopistot ovat edelleen koulutuspaikkoja, jotka ovat vetovoimaisia tämänkin rikkautensa vuoksi. On etuoikeus päästä siirtymään tällaiselle epämukavuusalueelle.
Joskus tarvitaan erityisryhmille kohdennettua opetusta. Vielä useammin on olennaista, että ympärillä on suuri joukko taviksia, sitä keskiarvoa, joka tukee oppijaa jo pelkällä olemassaolollaan, antaa turvallisen yhteisön ja vetää oppimisen imuun. Ja toisinpäin. Tavis tuskin saisi muualta vastaavaa tilaisuutta tutustua vieraaseen kulttuuriin.
Aiemmin Sivistyksessä:
Esteettömyyskysely tuotti kohtuusaldon
Julkaistu: 25.11.2011 klo 7:00
![Annukka Wiikinkoski on opetuspäällikkö Espoon kaupungin työväenopistossa. Hän on toiminut kaksi vuosikymmentä oppimisen maailmasa, sekä vapaassa sivistystyössä että ammatillisessa koulutuksessa.<br><br>Sosiologina Wiikinkoski on kiinnostunut maailmanmenosta ja siitä, miten jatkuva muutos tuntuu aikuiskouluttajan työssä. Kultainennoutaja Sanni vie hänet vapaa-aikana ulkoilemaan, ja asunnon jatkuva pikkuremontointi saa lomat tuntumaan lyhyiltä. Loput luppoajat täyttyvät lukemisesta, pohjapiirrosten teosta ja kulttuuritapahtumista.<br><br>annukka.wiikinkoski [ät] espoo.fi](http://www.sivistys.net//kuvat/r_116.jpg)
Annukka Wiikinkoski on Espoon kaupungin työväenopiston opetuspäällikkö.
Sosiologina hän on kiinnostunut siitä, miten maailman jatkuva muutos muuttaa aikuiskouluttajan työtä. Vapaa-aika täyttyy ulkoilusta Sanni-koiran kanssa, lukemisesta, pohjapiirrosten teosta ja kulttuuritapahtumista.
annukka.wiikinkoski[ät]espoo.fi