Miesten maailma
Lueskelin hajamielisen rennosti valtakunnallisen sanomalehden viikkoliitettä, kun yksi asia rupesi vähitellen vaivaamaan. Toden totta: vain yhdessä kaikista jutuista — pienistä tai suurista — oli haastateltu naista.
Olen vuosikymmeniä ollut valmiiksi ärsyyntynyt suomalaisille sanomalehdille sivutilan käytöstä: kulttuuria, kotia ja perhettä, hyvinvointia ja terveyttä koskevia juttuja on ehkä sivu siellä tai artikkeli täällä viikonpäivästä riippuen. Mutta ihan varmasti urheilua joka päivä, peräti oma iso osastonsa, isoissa lehdissä toisinaan sivukaupalla tiettyinä viikonpäivinä. Kaikki lukijat kuitenkin maksavat lehdestään saman verran.
Oliko tosiaan selaamanikin liitteen teeman, kaupunkilaisten vapaa-ajan vieton ja kaupungin yleisötapahtumien, keskiössä nimenomaan miesasukas? Vain mieskö tässä maassa elää aktiivista elämää ja harrastaa? Missä naiset ovat?
Ainakin yksi vapaa-ajan palvelu löytyy, jossa miehet jäävät alakynteen ja se on tietysti kansalaisopistotoiminta. Miehiä on toki mukana, joissakin aineissa jopa enemmistönä, mutta valtaosa niin meistä ammattilaisista kuin opiskelijoistakin on naisia. Onko siinä syy ja seuraus.
Sukupuolivinoutuma ei tietenkään ole tavoiteltava asia tasa-arvon kannalta, sillä eivät kaikki opistoista poissa olevat miehet ole kiinnostuneita juuri niistä lehtien palstoilla kirjoitetuista massakulttuurin tai urheilun tapahtumista, joissa muuten usein yleisö on vain katsojan, ei osallistujan tai tekijän roolissa.
Kurssitarjontaa tutkailemalla näkee, että opistot ovat tietoisesti kehittäneet tarjontaansa myös miehille, mutta vielä ei isoa miesten ryntäystä opiston kursseille silti ole nähty.
Onkin mielenkiintoista seurata, miten uusi miesten oma opisto alkaa täällä pääkaupunkiseudulla vetää. Toivotan heille pikaista ja suurta menestystä, sillä jos yhdellä meistä menee hyvin, siitä on iloa ja imua kaikille muillekin!
Omassa syksyn opettajakokouksessamme tuntiopettajamiehet ottivat kriittisesti kantaa suunnittelijakunnan vääristyneeseen sukupuolijakautumaan. Selkeä viesti oli, että tässä on tosiaan syy ja seuraus -tilanne. Naiset eivät pysty suunnittelemaan miehille yhtä vetovoimaista tarjontaa kuin mihin miehet pystyisivät, ainealueesta riippumatta.
Naisvoittoisesta sukupuolijakaumasta päätellen miesopettajamme ovat oikeassa. Joka tapauksessa miesten innostaminen kursseille on haastavampaa kuin naisten, ja syitä on muitakin kuin suunnittelijoiden sukupuoli.
Haaste pitää ottaa vastaan: vierailevat miesopettajat mukaan yhteiseen ainealueesta riippumattomaan miestarjonnan kehittämiseen. Pitää myös viilata tapoja, joilla aktivoidaan potentiaalit miesasiakkaat mukaan yhteiseen suunnitteluun.
Niin ei saa käydä, että kun espoolainen miesasukas plarailee rennon hajamielisesti opastamme, hän havahtuu ärtyneeseen huomioon: eihän täällä ole koko oppaassa kuin yksi minulle sopiva kurssi. Naisten juttuja täynnä koko opus!
Julkaistu: 28.10.2011 klo 7:00
![Annukka Wiikinkoski on opetuspäällikkö Espoon kaupungin työväenopistossa. Hän on toiminut kaksi vuosikymmentä oppimisen maailmasa, sekä vapaassa sivistystyössä että ammatillisessa koulutuksessa.<br><br>Sosiologina Wiikinkoski on kiinnostunut maailmanmenosta ja siitä, miten jatkuva muutos tuntuu aikuiskouluttajan työssä. Kultainennoutaja Sanni vie hänet vapaa-aikana ulkoilemaan, ja asunnon jatkuva pikkuremontointi saa lomat tuntumaan lyhyiltä. Loput luppoajat täyttyvät lukemisesta, pohjapiirrosten teosta ja kulttuuritapahtumista.<br><br>annukka.wiikinkoski [ät] espoo.fi](http://www.sivistys.net//kuvat/r_116.jpg)
Annukka Wiikinkoski on Espoon kaupungin työväenopiston opetuspäällikkö.
Sosiologina hän on kiinnostunut siitä, miten maailman jatkuva muutos muuttaa aikuiskouluttajan työtä. Vapaa-aika täyttyy ulkoilusta Sanni-koiran kanssa, lukemisesta, pohjapiirrosten teosta ja kulttuuritapahtumista.
annukka.wiikinkoski[ät]espoo.fi