Sivistyksellinen harhanäky
Voisitko unelmoida televisioidusta eduskunnan täysistunnosta, jossa kansanedustajat kilvan haastavat opetusministerin kansalaisopistojen tai kansanopistojen asemasta? Minä voin.
Myönnän, että tämän vision eli uskonnollisen harhanäyn näkeminen vaatii vilkasta mielikuvitusta, mutta mahdotonta se ei ole.
Taustakseen näky vaatii tilastotietoja vapaan sivistystyön vaikuttavuudesta. Niiden keruuseen on opetus- ja kulttuuriministeriökin (OKM) on kenttää patistanut. Visio edellyttää myös lobbausta, mutta ennen kaikkea pitkäjänteistä viestinnällä vaikuttamista.
Tilastot elävät vain, jos päättäjälle syntyy henkilökohtainen suhde vapaan sivistystyön toimijoihin. Yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa tämä on ymmärretty hyvin. Kaikkea meidän ei tarvitse keksiä itse, vaan voimme benchmarkata parhaita käytänteitä muilta koulutuskentän toimijoilta.
Vapaa sivistystyö tavoittaa vuosittain yli miljoona suomalaista. Rahanjaossa toiminnan volyymi ja vaikuttavuus eivät kuitenkaan näy, kuuluisihan toimialalle laskennallisesti viidennes ministeriön koulutusbudjetista.
Viestinnällä vaikuttaminen on vuorovaikutusta päättäjien kanssa. Se syntyy henkilökohtaisilla tapaamisilla, järjestöjen viestinnällä, brändin rakentamisella, tilojen ulkoasulla ja vaikuttajien osallistumisena luottamuselimiin. Kaiken tämän jälkeen olennaista on välittää alueellisille ja valtakunnallisille päättäjille yksiääninen ja yksituumainen viesti.
Vuorovaikutus ei saa rakentua pelkästään hyötymisnäkökulmasta kuten talouden kiristyessä monet toimijat tuppaavat ajattelemaan. Hyödyn pitää olla molemminpuolista, win win -tilanne. Siksi olisi pystyttävä lausumaan ääneen, mikä hyöty vapaasta sivistystyöstä suomalaiselle yhteiskunnalle on.
Huomaan pohtivani, mikä on vapaan sivistystyön identiteetti. Riittäkö perinteikäs historia, vai onko meillä oikea yhteiskunnallinen palvelutehtävä? Lähtisikö identiteetin luominen siitä, että luovumme hallinnollisesta termistä 'vapaa sivistystyö' ja identifioidumme 'elinikäisen oppimisen' edistäjiksi? Siinä kuvaavampi nimi uudelle keskusjärjestöllekin, jos — ja toivottavasti kun — sellainen syntyy.
Lausun kiitokset edeltäjälleni Pekka Sallilalle arvokkaasta työstä Sivistyksen pitkäaikaisena päätoimittajana, tiedolla tuotetuista kolumneista ja vapaan sivistystyön kentän ravistelusta. Hänen viitoittamastaan linjasta on uuden päätoimittajan hyvä jatkaa.
Aiemmin Sivistyksessä:
Työsarkana media ja aikuiskasvatus
Sivistysjärjestöt: Edunvalvonta ennen kaikkea
Julkaistu: 9.11.2011 klo 7:00
Tapio Kujala on Sivistyksen päätoimittaja.
Kansanvalistusseuran toiminnanjohtaja pohtii yhteiskunnan medioitumista ja sivistyksen merkitystä ja roolia. Hänen intohimojaan ovat learning by doing, elinikäinen oppiminen ja kansanvalistus 2020-luvun Suomessa. Vantaalainen Kujala latautuu pitkillä kävelyretkillä, kunnostamalla mökkiä ja extreme-matkailulla.
tapio.kujala[ät]kvs.fi