Ei aihetta synkistelyyn

Verkkolehtemme Tutkassa kysyttiin viime viikolla, onko pääministeri Matti Vanhasen toinen hallitus unohtanut aikuiskoulutuksen. Lukijoiden vastaus oli selvä kyllä.

Julkisuudessa hallituksen toimia on verrattu myös edellisen hallituksen politiikkaan. Ainakin aikuiskoulutusalan keskeisiin vaikuttajiin kuuluva Työväen Sivistysliiton (TSL) pääsihteeri Jorma Turunen on arvioinut, että asiat olivat paremmalla tolalla Vanhasen ykköshallituksen aikana.

Tällaisille arvioille löytyy epäilemättä perusteluja. Arvostelussa on viitattu tämän vuoden ensimmäisen lisäbudjetin valmisteluun ja joidenkin yksittäisten määrärahojen kehitykseen. Esillä on ollut myös huoli aikuiskoulutuksen asemasta opetushallinnon organisaatiossa. Tällä on tarkoitettu muun muassa Opetushallituksen tiheään toistuvien organisaatiouudistusten tuomia muutoksia.

Silti minusta tuntuu, että esitetty arvostelu antaa tilanteesta turhan synkän kuvan. Arvelen päinvastoin, että aikuiskoulutusasioiden hoito on sujunut tähän asti lupaavissa merkeissä Vanhasen kakkosen aikana. Hallitusohjelmassa luvattua aikuiskoulutuksen kokonaisuudistusta on valmistelu kunnianhimoisesti AKKU-työryhmissä. Ammatillisen aikuiskoulutuksen unohtamisesta ei ole ollut puhettakaan.

Ilmassa on toivoa. Merkittävimpiä linjauksia on aikuisten opintotuen kehittäminen. Tärkeänä on pidettävä myös korkeakoulutettujen oppisopimuskoulutuksen aloittamista. Periaatetasolla on erityisen suuri merkitys sillä, että aikuiskoulutus on tulossa lakiuudistuksen myötä yliopistojen yhdeksi tehtäväksi.

En näe aihetta synkistelyyn edes vapaan sivistystyön asemaa koskevassa keskustelussa. Kehittämisohjelmaa laativalta Marita Savolan virkemieshyhmältä on luvassa rakenne- ja rahoitusuudistuksia. Loppuraportti valmistuu alkuperäisen aikataulun mukaisesti tämän kuun aikana.

Jää nähtäväksi, millaisella otteella uusi opetusministeri Henna Virkkunen lähtee viemään valmistelun jatkotoimia eteenpäin. Edessä on väkisinkin myös hankalia ratkaisuja. Niitä ei helpota se, että uutiset kertovat päivittäin tuutin täydeltä taloudellisen tilanteen synkkenemisestä. Onnistumisen mahdollisuutta ei kuitenkaan ole mitään syytä sulkea pois.

Yhdessä suhteessa toivo vapaan sivistystyön tulevaisuudesta on koetuksella. Ajattelen pienellä pelolla sitä, miten maaseudun palvelut voidaan turvata. Kyliä kuolee, maaseutukuntia katoaa ja myös maaseudun pienet kaupungit menettävät väestöään. Kuntien yhdistäminen on tarkoituksenmukaista ja järkevää, seutuopistomalli tuntuu viisaalta kansalaisopistoissa. Vapaan sivistystyön palvelujen eriarvoistuminen uhkaa kuitenkin syventyä.

Katsotaan ensin, mitä Savolan ryhmä esittää eriarvoistumisen vastalääkkeiksi. Niiden löytäminen on epäilemättä haasteellista, kuten nykyään pitää sanoa.

Julkaistu: 18.2.2009 klo 7:00

Keskustele aiheesta »