ITE-tutkimus
Oman tarinan kirjoittaminen taitaa vain lisätä suosiotaan. Eikä aina ole kyseessä vain kirjoittajan omaelämäkerrallinen tarina vaan käsiin on tullut vaikkapa isovanhempien kirjeenvaihto tai jokin muu jännittävä aineisto, josta haluaa tehdä jotain. Kysymys on silloin myös tutkimustyöstä.
Sukututkimus ja paikallishistoria ovat jo perinteisesti alueita, joilla harrastajatutkijat tekevät tavattoman paljon arvokasta ja korkeatasoista työtä. Tämäkin toiminta lienee koko ajan vain lisääntymään päin.
Luulen kuitenkin, että omasta harrastuksesta ja kiinnostuksesta kumpuava tutkimustoiminta laajenee yhä enemmän myös muille alueille. Eiköhän esimerkiksi moni koulutettu eläkeläinen saata puuhata jotain tällaista.
Wikipedia kumppaneineen kannustaa omaehtoista tiedon tuottamista ja tarjoaa siihen kanavan. Silti siihen tarvittaisiin ehkä muutakin.
Mikä on se taho, joka kerää yhteen tutkimustietoa, jota tuotetaan perinteisten tiedeinstituutioiden ja tutkimuslaitosten ulkopuolella? Miten ihmisten itse tekemää tutkimustyötä voidaan tukea, organisoida ja tehdä tunnetuksi mahdollisimman monella alueella? Se jos mikä on osa tämän päivän kansansivistystä, kirjaimellisesti.
Julkaistu: 5.3.2010 klo 7:00
Eero Ojanen on kirjailija ja Kriittisen korkeakoulun osa-aikainen toiminnanjohtaja. Kotipaikka on Hattula ja koulutus yhteiskuntatieteiden lisensiaatti.
Ojasesta sivistystyö on yhteiskunnan kannattavimpia ja parhaiten toimivia alueita. Hän ei varsinaisesti kehitä itseään, kun kehittämistä on muutenkin liikaa.