Aikuisille oppivelvollisuus?
Pitäisikö lopettaa löperö elinikäisen oppimisen tärkeyttä ylistävä retoriikka, ja siirtyä käytännön tekoihin asian edistämiseksi? Säädetään aikuisten oppivelvollisuuslaki ja laitetaan ideat kerralla käytäntöön.
Vaikka elinikäisen oppimisen tärkeydestä hössöttäminen onkin hieman vähentynyt viime vuosina, on se edelleen juhlapuheissa ja koulutuspoliittisissa linjauksissa keskeinen iskusana. Euroopan unionin taloudellinen kilpailukyky rakentuu sen varaan ja kansojen hyvinvointi turvataan jatkuvalla opiskelulla.
Elinikäinen oppiminen on elinikäisen työllistettävyyden ja elinikäisen ansaitsemisen synonyymi. Koko ajan pitää kaikkien oppia kaikkialla ja kaikkien kanssa.
Käytännössähän vain aikuisten vähemmistö opiskelee, ja harvalle se on elinehto. Tutkimusten mukaan työelämässä ei osata hyödyntää edes sitä osaamista, mitä ihmisillä jo on. Puhumattakaan, että siellä olisi jatkuvaa täydennyskoulutustarvetta. Huippuosaamista vaativat työpaikat jopa vähenevät länsimaissa. Naisten koulutustason noustessa työelämässä keksitään kilpaa jippoja, joilla palkkaa tai työpaikkoja ei enää tarvitsekaan jakaa tutkintojen perusteella.
Olen pari kertaa leikilläni heittänyt ilmaan ajatuksen, että opettajille pitäisi määritellä määräaikainen pätevyys. Opettajatutkinto siis pitäisi uusia vaikkapa kymmenen vuoden välein, jotta saisi taas jatkolisenssin opettajan tehtäviin. Hitsaajilla tämä on jo todellisuutta, mutta lapsia saa kiusata vapaasti vaikka 40 vuotta ilman täydennyskoulutusta.
Ideaa voisi kehittää pidemmälle. Peruskoulun päättötodistus voisi olla voimassa 15 vuotta, jonka jälkeen se pitäisi uusia jonkinlaisella peruskoulukokeella. Reputtaneilta perutaan kansalaisoikeudet, televisiolupa ja Kela-kortti. Kansalais- ja kansanopistoissa alkaisi preppauskurssien kultakausi. Ylioppilastutkinto pitäisi suorittaa uusiksi 20 vuoden välein, kirjoitettavia aineita toki saisi vaihtaa välillä.
Pari viikkoa sitten esitettiin isojen koirien omistajille pakollista koulutusta. Hyvä idea, mutta laitetaan myös lasten omistajille pakollinen tutkinto. Vapaaehtoisella perhevalmennuskurssilla ei pärjäisi, vaan olisi pidempi koulutusohjelma ja näyttökokeet. Kertausharjoituksia säännöllisin väliajoin: "Uhmaiän niksit, osa II", "Murkkuiän haasteet", "Aikuistuva nuori, jatkokurssi".
Yksi tärkeimpiä pakollisia kursseja olisi uimakoulu, johon rakennettaisiin elinikäisen mallin periaatteella jatkumo vauvauinnista peruskurssin kautta viiden vuoden välein toistuviin jatkokursseihin. Suomessa hukkuu vuosittain parisataa ihmistä, joten tarve on konkreettinen.
Kaikille voisi myös säätää pakollisen sivistävän harrastuksen, johon liittyvä osaaminen olisi tarjottava ja hankittava kansalaisopistojen kautta. Perhokalastus, postimerkkeily, maastoratsastus, viinit ja taide vetäisivät kuin häkä osallistujia, ja oopperan perusteet -kurssille olisi useiden kuukausien jono.
Tässäpä vinkki ja valmis lakialoite tulevalle opetusministerille.
Julkaistu: 20.4.2011 klo 7:00
Jyri Manninen on aikuiskasvatustieteen professori Itä-Suomen yliopistossa. Hän on tutkinut, miksi aikuiset osallistuvat koulutukseen, miten koulutus vaikuttaa ja miten sitä tehdään.
Manninen on opiskellut kansalaisopistossa myönteistä ajattelua ja saaristolaivurin taitoja. Hän kehittää itseään metsälenkeillä ja luonnossa. Myös matkailu avartaa.
jyri.manninen[ät]uef.fi