Aikuiskouluttajan osaamista paikantamaan

Kansalaisopistojen liitto (KoL) nostaa Tammiseminaarissa esiin aikuisopettajan osaamisen. Aihe on arka, onhan yksin opettamisen perinne on vankka, opettajan persoona pelissä ja toimiva opetus tilannesidonnaista.

Aikuisopettajan osaamisen valintaa Tammiseminaarin teemaksi on varmaankin motivoinut Koulutuksen arviointineuvoston toteuttama vapaan sivistystyön opettajien osaamisen arviointi. Siitä on tarkoitus kuulla professori Esa Poikelan alustus otsikolla "Opetushenkilöstön osaamisen vahvuudet, kriittiset kohdat ja kehittämisen tarpeet".

Lupauduin avaamaan samaa aihetta torstaina ammatillisen osaamisen näkökulmasta. Ja sitten ihan lopuksi Mato Valtonen kertoo, miten asiat oikeasti ovat.

Opettajan osaaminen on arka aihe kaikilla koulutustasoilla perusopetuksesta ammatilliseen koulutukseen ja vapaan sivistystyön organisaatioihin asti, monestakin syystä.

Ensinnäkin koulutusjärjestelmässä on vankka yksin opettamisen perinne. Käytännössä se tarkoittaa, että kukaan täysipäinen aikuinen ei yleensä pääse arvioimaan opetuksen laatua ja kouluttajan osaamista. Opiskelijat huomaavat sen selkänahoissaan aitiopaikalta, mutta koulutukseen osallistujien mielipiteet ja kokemukset vaihtelevat oudosti laidasta laitaan. Yksi tykkää kurssista kuin hullu puurosta, toinen äänestää jaloillaan.

Toinen tunnepitoisia reaktioita herättävä ominaisuus on opettajuuden persoonasidonnaisuus. Kukin aikuisopettaja toimii oman persoonansa varassa, ja pedakoominen osaaminen on siten merkittävä osa omaa persoonaa. Ei ole kivaa, jos jokin arviointineuvosto tulee sitä arvioimaan.

Hyvä aikuiskouluttaja ei ole myöskään yksiselitteinen olio, sillä koulutustilanteet, tavoitteet ja didaktiset lähestymistavat ovat erilaisia. Behavioristista lähestymistapaa noudattava tehokas PowerPoint-asiantuntija saattaa hyvinkin täyttää tehtävänsä jossakin tietyssä tilanteessa, mutta toisessa koulutuksessa taas toiminnalliset ja osallistavat menetelmät hallitseva prosessikouluttaja on kullanarvoinen.

Omaa alustustani olen rakentanut paljolti kvalifikaatio- ja asiantuntijuustutkimuksen sekä etenkin brittien rakastaman taitojen (skills) määrittelyn varaan. Opettajan osaamista voidaan tarkastella yksittäisinä, varsin helposti mitattavina taitoina tai sitten vaikeammin määriteltävinä mutta samalla teoreettisesti mielenkiintoisempina kvalifikaatioina tai jopa asiantuntijuutena. Erilaiset taitolistaukset ovat hauskoja, yhdessä tutkimuksessa aikoinaan löysimme 44 yksittäistä taitoa, joita eurooppalaisesta yliopistosta valmistuvalla maisterilla pitäisi olla hanskassa.

Alustukseni loppuun keksin oivan (?) pehmennyksen. Hoksasin, että totuuden kuulee tässäkin asiassa aikuisopiskelijan tai humalaisen suusta. Kysyin asiaa ihan oikeilta aikuisopiskelijoilta, joita Facebookissa on jo ihan ryhmäksi asti.

Mainiot tulokset osoittavat, että aikuiskouluttajan keskeisiä osaamisalueita ovat esimerkiksi

• suvaitsevaisuus: "Olemme kaikki erilaisia oppijoita."
• jalat maassa ja pää teoriassa, eli soveltamisosaaminen
• sisäinen palo opetettavaa asiaa kohtaan: "Se imaisee kuulijatkin mukaansa."
• läsnäolo: "Mieli ja ruumis samassa paikassa samaan aikaan."
• luottamus sekä omaan asiantuntijuuteen että monenlaisiin oppijoihin
• toisten kunnioittaminen:"Antaa kaikkien kukkien kukkia omassa tahdissaan ja toista tukien."

Siinäpä meille kansantuikuille opiskeltavaa.

Julkaistu: 13.1.2010 klo 7:00

Delicious Facebook Kerro kaverille

Keskustele aiheesta »