Aikuisopiskelija – onni vai ongelma
Aikuisopiskelijoita on pesiytynyt esikoulua ja peruskoulua lukuun ottamatta kaikkiin oppilaitoksiin. Nuorempiensa seassa opiskelevat aikuiset ovat oma eläinlajinsa.
Opettajalle aikuisopiskelijat aiheuttavat joskus harmaita hiuksia mutta myös onnistumisen elämyksiä.
Suomalaisissa yliopistoissa on poikkeuksellisen paljon perustutkintoa suorittavia aikuisikäisiä. Suomessa 30—39-vuotiaita yliopisto-opiskelijoita on yli 13 prosenttia, kun heitä esimerkiksi Saksassa on vain 2,5 prosenttia. Joillekin aloille aikuisopiskelijoita on pesiytynyt vieläkin enemmän, esimerkiksi yli puolet omista opiskelijoistani on aikuisia — ainakin syntymävuoden perusteella.
Yliopistolle aikuiset ovat ongelma. He käyvät yleensä samalla töissä tai tuhlaavat aikaa perheen parissa, eivätkä opinnot siksi välttämättä etene koulutuspoliittisesti korrektissa tahdissa. Muutenkin pitäisi kuulemma raivata tilaa vastavalmistuneille ylioppilaille, vaatii opetus- ja kulttuuriministeriö.
On myös ilmeisen epäilyttävää, jos työelämään jo tiensä raivannut aikuinen palautuukin opiskelun pariin. Röyhkeimmät suorittavat jopa toista tutkintoa, mistä valtiovarainministeriö ei tykkää.
Joillekin opettajillekin aikuisopiskelijat ovat ongelma. He kinuavat vaihtoehtoisia suoritustapoja eivätkä ilmesty keskellä päivää kahden tunnin luennoille. Joillakin on paha tapa kysyä vaikeita asioita ja kyseenalaista kokemuksen syvällä rintaäänellä professorin vaivalla rakentamien kalvojen teoreettiset perusrakenteet. Siihen eivät suoraan lukiosta tulleet syyllisty.
Omat kokemukseni ovat vain myönteisiä. Opetuksen ja oppimisen laatu paranee heti, jos ryhmässä on aikuisopiskelijoita. Opintopiirin verkkokeskusteluissa hopeakännykkä suussa syntyneet nuoret katsovat huuli pyöreänä, kun aikuisopiskelijat analysoivat ansiokkaasti tietoyhteiskuntateorioita oman työhistoriansa avulla. Eräskin teki vastikään Jack Mezirowista parhaan näkemäni analyysin.
Aikuisopiskelijoiden karkotukselle ei ole mielestäni mitään perusteluja, kunhan joustavat monimuoto-opiskelumahdollisuudet saadaan kehitettyä.
Aikuiset olisivat myös kilpailuvaltti. Sen sijaan että kaikki korkeakoulut kilpailevat pienenevästä sählysukupolvesta — kuten eräs hallintohenkilö tuoreita ylioppilaita nimitti -vikkelä opinahjo voisi avata ovensa aikuisopiskelijoille nykyistä systemaattisemmin.
Laskin, että vuonna 2010 sählääjiä eli 20—24-vuotiaita oli tarjolla korkeakouluopintoihin 150 000, mutta 25—59-vuotiaita oli peräti 1 200 000. Laskelma perustuu oletukseen, että noin puolet ikäluokista halutaan korkeakouluihin ja että joka toinen aikuinen osallistuu aktiivisesti koulutukseen.
Yli miljoona potentiaalista opiskelijaa lisää. Kuka nappaa idean?
Aiemmin Sivistyksessä:
Julkaistu: 23.2.2011 klo 7:00
Jyri Manninen on aikuiskasvatustieteen professori Itä-Suomen yliopistossa. Hän on tutkinut, miksi aikuiset osallistuvat koulutukseen, miten koulutus vaikuttaa ja miten sitä tehdään.
Manninen on opiskellut kansalaisopistossa myönteistä ajattelua ja saaristolaivurin taitoja. Hän kehittää itseään metsälenkeillä ja luonnossa. Myös matkailu avartaa.
jyri.manninen[ät]uef.fi