Akateemiset kirosanat

Voisi kuvitella että tiedemaailmassa puurretaan opetuksen ja tutkimuksen parissa ja mietitään korkealentoisia teorioita. Käytännössä kollektiivisen ja yksilöllisen ajatteluenergian on kuluttanut aivan muu kuin akateemiset pohdiskelut.

Aika- ja ajatussyöppöjä listasin kahdeksan. Kahdeksan surmanluotia, tai naulaa luovuuden ja innovaatioiden arkkuun. Vietä tässä sitten Euroopan unionin teemavuotta.

Uusliberalismi. Työsuunnitelma. Työajan seuranta. Valtion palkkausjärjestelmä. Yliopistolain uudistus. Strategia. Organisaatiouudistus. UEF. Ensimmäiset ovat koko yliopistomaailmaa koskevia, loput kumpuavat enemmän pohjoiskarjalaisesta vaaramaisemasta.

Uusliberalismi on yhteiskuntaan ujuttautunut ajattelumalli, jossa korostuvat kilpailu, vapaa markkinatalous, mittaaminen, tulosvastuu, säästäminen ja oppimisen valjastaminen taloudellisen kilpailukyvyn biopolttoaineeksi. Se näkyy elinikäisen oppimisen kutistumisena työllistettävyydeksi, koulu- ja koulutussäästöinä, päättöminä lukioiden paremmuuslistoina ja tarkkailukäytäntöjen pesiytymisenä yliopistoihin.

Työsuunnitelma on sen varhaisin muoto, ja periaatteessa ihan ok idea. Siinähän yliopistoihminen sopii organisaationsa kanssa, mihin hän vuoden aikana käyttää sen 1 600 tuntia, joiden aikana hommat pitäisi periaatteessa tehdä. Työsuunnitelma on kuitenkin haave, koska käytännössä kukaan ei malta tehdä tiedettä vain virka-ajan puitteissa, muista hallinto- ja opetustehtävistä puhumattakaan. Käytännössä työsuunnitelmalla ei ole juuri mitään todellisuuskytkentää.

Työajan seuranta on uusin keksintö. Siinä yliopistoihminen kirjaa tunnilleen eri hankkeisiin ja eri tehtäviin sidoksissa olevat työnsä. Tulosten käyttötapa on vielä mysteeri.

Äkkinäinen voisi luulla, että työsuunnitelmalla ja työajan seurannalla olisi jotain yhteistä, esimerkiksi sama tietokoneohjelma tai edes samat koodit ja tehtäväluokat. Ei ole. Työn luonteen vuoksi seuranta on enemmänkin arvaus kuin todellisen käytetyn työajan seuranta.

Teemme siis syksyisin haavesuunnitelman ja kuukausittain arvausraportin.

Valtion palkkausjärjestelmä (VPJ) tuotiin yliopistoihin innostamaan ihmisiä oman työnsä kehittämiseen ja tuottavuuteen. Kun palkkojen nostovaraa ei ole, VPJ on vesitetty sisäisillä ohjeilla, jotka käytännössä kieltävät henkilökohtaisen suoriutumistason muutokset.

Yliopistolain uudistus on yleisesti tiedossa. Parhaassa tapauksessa se poistaa ainakin jotkin muista ongelmista, pahimmassa tapauksessa se laittaa ainakin voittoa tuottamattomat huuhaa-alat kuriin ja niiden tutkijat kortistoon.

Strategiaa on hiottu kabineteissa. Ensimmäisille versioille naureskeltiin. Hymy hyytyi, kun sinne jostain jollakin mystisellä tavalla valikoituneiden painopistealueiden pohjalta aloitettiin tutkijapaikkojen jakelu.

Tämä kaikki on osa suurta organisaatiouudistusta, jossa esimerkiksi kasvatustieteellinen tiedekunta korvautuu filosofisella tiedekunnalla, ja aloitamme yhteiselämän muun muassa teologien ja humanistien kanssa. Uusia tutkimusalueita syntyy vääjäämättä.

Kaiken taustalla on UEF eli uusi Itä-Suomen yliopisto, josta ei saa kuulemma käyttää lyhennettä ISY. Siinähän Kuopion ja Joensuun yliopistot yhdistyvät. Tässä kohtaa voi lukea uudelleen uusliberalismi-kohdan.

Muista kirosanoista poiketen UEF on enemmän myönteinen mahdollisuus kuin uhka, ja odotan sitä melkein innolla. Haasteitakin löytyy, yksi konkreettinen on kolmen tulevan kampuksen väliset mitättömät liikenneyhteydet. Savonlinnassakin on edelleen elämää, ellei se siirry kokonaan Second Lifeen.

Ja jos jotain olen muukalaisena aistinut, niin savolaisten ja karjalaisten mystisen mutta luontaisen yhteensopimattomuuden. Voi syntyä lupsakoita kursseja ja tutkimuksia, joissa vastuu siirtyy kuulijalle.

Julkaistu: 8.4.2009 klo 9:51

Delicious Facebook Kerro kaverille

Keskustele aiheesta »