Huippututkimusta, osa II
Niin, se toinen uusi gradu sitten. Se on Anne Rantalaisen aikuiskasvatustieteen syventävien opintojen pro gradu -tutkielma, jossa selvitetään työelämän oravanpyörästä vapaaehtoisesti poisjääneiden aikuisten niin sanottua elämänpolitiikkaa eli kansanomaisemmin ilmaistuna ihmisten omaa elämää koskevia ratkaisuja ja valintoja.
Tutkielmassa kuvataan työelämään sidoksissa olevien elämänpoliittisten valintojen mahdollisuutta: millaisia yhteiskunnallisia kehitystekijöitä on aikuisten elämänpoliittisten valintojen taustalla, ja millaisia käsityksiä tutkimushaastateltavilla on työuraa ja elämää koskevien valintojen hallittavuudesta, mielekkyydestä ja mahdollisista seurauksista.
Suomeksi siis tarkastellaan sitä, minkälaiset mahdollisuudet yhteiskunnassa on jättäytyä tietoisesti pois palkkatyöstä, ja miten tällaisen valinnan toteuttaneet ovat selvinneet.
Tulokset osoittavat, että suomalaisessa työelämässä on paljon joustavuutta, vaikka se on työ- ja alakohtaista. Työelämän ja myös henkisen kulttuurin muutos ovat helpottaneet lopulliseen irtiottoon liittyviä paineita ja moraalisia ongelmia.
Työstä irtisanoutuminen voikin muodostua todelliseksi vaihtoehdoksi elämänpoliittisia valintoja tehtäessä. Käsitys itselle mielekkäästä elämästä vaikuttaa vaihtoehtojen valintaan ja valintojen seurauksena tyytyväisyys elämään näyttää pääsääntöisesti lisääntyvän. Valinnan vapaaehtoisuus on merkittävä tekijä siksi, että ihmiset säilyttävät ihmisarvonsa eivätkä syrjäydy, vaikka suhde palkkatyöhön katkeaisikin.
Ennen joulua tarkastettavaksi jätetty tutkielma on muuttunut kuukaudessa pelottavankin ajankohtaiseksi. Lomautettuja on tullut tammikuussa 50 000, eikä työttömyyden kasvu ole sekään kaukana. Oravanpyörästä tipahdellaan sujuvasti ilman omaa tahtoakin.
Aikuiskasvatuksen näkökulmasta teema on mielenkiintoinen sikäli, että lisääntynyt vapaa-aika, oli se vapaaehtoista tai pakollista, antaa ainakin periaatteessa mahdollisuuden itsensä kehittämiseen. Työttömistä kuitenkin vain noin viidennes osallistuu ammatilliseen koulutukseen, osa varsin vastentahtoisesti.
Annen graduunsa haastattelemat elämänpoliitikot eivät hekään rynnänneet laumoittain koulutukseen, korkeintaan joihinkin harrastusopintoihin vapaan sivistystyön piiriin. Hyvä niinkin.
Herää kuitenkin kysymys, onko ammatillinen kehittyminen ja työhön liittyvä koulutus samaa pakkopullaa ja välineurheilua, jota eläinkaupan ikkunassa reippailevat jyrsijät harrastavat? Työyhteiskunnasta on vielä varsin pitkä matka oppimisyhteiskuntaan.
Antiikin aikana työstä vapaa hallitseva luokka sai rauhassa keskittyä filosofiaan ja taiteisiin orjien hoitaessa työt. Samalla eroteltiin kätevästi ammatillinen ja yleissivistävä koulutus. Työhön liittyvien taitojen opettelu oli sopivaa vain orjille, ja niitä kutsuttiinkin nimellä 'orjien taidot', artes serviles. Vapaille ihmisille soveltuivat vapaat taidot, artes liberales, kuten musiikki. Aika näyttää, kumpien opintojen pariin taantuman takia vapautuneet , tai vapautetut, jyrsijälaumat vaeltavat kevään aikana.
Anne Rantalaisen tutkielma: Työyhteiskunnasta riskiyhteiskuntaan. Työelämän oravanpyörästä vapaaehtoisesti poisjääneiden aikuisten elämänpolitiikka. Joensuun yliopiston kasvatustieteiden tiedekunta 2008.
Julkaistu: 11.2.2009 klo 9:00
Jyri Manninen on aikuiskasvatustieteen professori Itä-Suomen yliopistossa. Hän on tutkinut, miksi aikuiset osallistuvat koulutukseen, miten koulutus vaikuttaa ja miten sitä tehdään.
Manninen on opiskellut kansalaisopistossa myönteistä ajattelua ja saaristolaivurin taitoja. Hän kehittää itseään metsälenkeillä ja luonnossa. Myös matkailu avartaa.
jyri.manninen[ät]uef.fi