Koulutuksen vientikompleksit

Koulutusosaamisen vientiä on pähkäilty Suomessa vuosia, mutta vasta muutama opettaja on saatu myytyä arabeille. Muuten bisnes on pääosin suunnitelman asteella. Aikuiskoulutuksessa ja erityisesti sivistystyössä olisi tilaa villeille vienti-ideoille.

Asiaa seuratessani olen huomannut, että koulutusosaamisen vientiä jarruttaa kaksi kansallista kompleksia. Ne hidastavat kansallisen koulutuspääoman kaupallista hyödyntämistä.

Ensimmäisen esteen voi nimetä elefanttikompleksiksi.

Vanhan vitsin mukaan eri kansakunnat suhtautuvat elefanttiin eri tavoin. Kun amerikkalainen pohtii sen kaupallisia hyödyntämismahdollisuuksia ja ranskalainen miettii kärsäkkäiden rakkauselämää, suomalainen aprikoi, "Mitähän se elefantti meistä ajattelee".

Samalla suomalaisia luonnehtii krooninen vaatimattomuus, eli menestys jossakin koetaan vahingoksi tai sattumaksi, tai ainakaan sillä ei retostella. Kansallinen luonteenpiirre näkyy hyvin suhtautumisessa Suomen koulutusjärjestelmän menestymiseen: peruskoululaisten Pisa-menestyksestä ei uskalleta täysin riemuita, tai ainakin nolostutaan kehuista, jos elefantti... anteeksi, ulkomaalainen sellaisia tyrkyttää.

Toinen este on vakkakompleksi.

Suomalaisilla on tapana piilottaa kynttilänsä vakan alle siinä määrin, että ilmiötä kitkemään on kehitetty jopa toimenpiteen kieltävä kansanviisaus. Ehkä kansalliseen luonteeseemme on metsien keskellä iskostunut pelko, että kovalla työllä hankittu hyvä pitää piilottaa, jotta se ei joudu idästä tai lännestä tulevien käsiin. Niinpä koulutusosaamistakin varjellaan kuin metsiin mätäneviä marjoja ulkomaalaisilta poimijoilta.

Suomessa on Pisan lisäksi monta muuta kansainvälisessä mittakaavassa erinomaista osaamisaluetta, kuten aikuisten osallistuminen koulutukseen, vapaan sivistystyön järjestelmä, oppimisympäristöjen kehittäminen ja yliopistojen aikuiskoulutus. Kulttuurisidonnaisia ja historiallisesti kehittyneitä toimintatapoja on tietty hankala viedä, mutta rakenteita, malleja ja ideoita voisi jakaa.

Outoa on sekin, että valmiiksi kansainväliset loistavat hankkeet, esimerkiksi ENO-verkkokoulu, kituuttavat kotimaisen rahoituksen puutteessa, mutta samaan aikaan tukea jaetaan koulutusvienti-ideoiden kehittelyyn.

Koulutuksen lisäksi voisimme viedä aikuisopiskelijoita. Siis ulkomaille opiskelemaan.Avoimen yliopiston opiskelijoillakin pitäisi olla pääsy Erasmus-vaihtoon, työssä olevalla mahdollisuus osaamisen kehittämiseen kansainvälisessä ryhmässä. Esimerkkejä:

• Kasvatuksen filosofiset perusteet intensiiviopetuksena Ateenassa.
• Kansainvälisen projektityön opiskelua kansainvälisissä ryhmissä.
• Pitsinnypläystä Raumalla ja Brysselissä.
• Olutkulttuurin kursseja Belgiassa ja Saksassa.

Muutama ulkomaalainen mukaan opintoryhmiin, niin kompleksit karisevat.

Julkaistu: 17.11.2010 klo 7:00

Delicious Facebook Kerro kaverille

Keskustele aiheesta »