Koulutuspolitiikka uusiksi?
Euroopan unionin koulutuspolitiikka on kymmenen viime vuoden ajan ollut korostetun työelämälähtöistä ja taloudellisen kilpailukyvyn ohjaamaa. Tulokset ovat olleet vaatimattomia.
Samalla linjalla on kuitenkin tarkoitus jatkaa ainakin vielä seuraavat kymmenen vuotta, sillä uuteen EU2020-strategiaan ei koulutuspoliittisia muutoksia ole tarjolla. Vaihtoehtoja olisi. Voisimme esimerkiksi nostaa vapaan sivistystyön ja omaehtoisen aikuisopiskelun yhä paremmin esiin.
Kymmenen vuoden takaisin Lissabonin strategian tavoitteena oli, että unionista tulee vuoteen 2010 mennessä maailman johtava osaamiseen perustuva talous. Keskeiseksi työkaluksi tarjottiin elinikäisen oppimisen politiikkaa, joka korostaa yksinomaan ammatillista koulutusta, koulutuksen työelämälähtöisyyttä ja kansalaisten työllistettävyyttä.
Hommahan ei oikein pelittänyt. Tavoitteen saavuttamista mittaavilla benchmarkeilla tarkasteltuna elinikäisen oppimisen tavoitteet jäivät saavuttamatta, ja aikuiskoulutukseen osallistuminen jopa väheni mystisesti.
Ei hätää. Nyt komissiossa valmistelee EU2020-strategiaa, jolla pyritään yhä "älykkäämpään ja vihreämpään talouteen, jossa EU:n vauraus on peräisin innovoinnista ja paremmasta resurssien käytöstä ja jossa osaaminen on keskeinen tuotantopanos".
Käytännössä elinikäisen oppimisen politiikkaan ei tule muutosta. Koulutuspolitiikka oli työelämäpainotteista jo 1970-luvulta, jolloin 1960-luvun pehmeät höpinät eli Unescon sivistystä painottavat elinikäisen oppimisen tavoitteet korvautuivat elinkeinoelämän tarpeita korostavilla painotuksilla. Kymmenen viime vuotta on eletty Lissabonin strategian linjoilla talouden kilpailukykyä koulutuksella edistäen.
Maaliskuun puolivälissä Brysselissä oli Euroopan aikuiskoulutusliiton EAEAn järjestämä tilaisuus, jossa nostettiin koulutuspoliittiseen keskusteluun mukaan vapaan sivistystyön ja ylipäätään aikuisten oppimisen merkitys. Ohjelmassa olivat professori Stephen McNairin mainio esitys brittien aikuiskoulutusjärjestön NIACEn mainiosta elinikäisen oppimisen syväanalyysista ja allekirjoittaneen alustus vapaan sivistystyön opintoihin osallistumisen laajemmista hyödyistä. Viesti koulutuspoliittisille päättäjille oli, että EU olisi paljon parempi paikka, jos omaehtoista ja yleissivistävää aikuiskoulutusta tuettaisiin yhä paremmin.
Koulutuspoliitikot — tuo hauska eläinlaji — ei yllätä koskaan. Vaikka ilosanoma tuntui yllättäen menevän perille, pidettiin kommenttipuheenvuoroissa kiinni ammatillisesta ja talouden ehdoilla rakentuvasta koulutuspolitiikasta, "nykyisessä työllisyystilanteessa" kun ei ole "poliittisesti mahdollista" siirtää painopistettä pois työelämävetoisesta koulutuksesta.
Mutta entä jos oikeasti siirryttäisiin "älykkäämpään ja vihreämpään talouteen" nyt uuden vuosikymmenen alussa, ja otettaisiin "innovatiivinen" uusi lähestymistapa "parempaan resurssien käyttöön"? Koska ammatillinen koulutus ei ole pystynyt tavoitteita yksin saavuttamaan — ja tuskin saavuttaakaan — miksi emme nostaisi omaehtoista ja yleissivistävää aikuiskoulutusta sen rinnalle tasa-arvoiseksi vaihtoehdoksi? Sen laajat hyödyt yksilölle ja yhteisöille ovat eittämätön tosiseikka. Etenkin opiskelumotivaation lisääntymisen kautta vapaan sivistystyön opinnot edistävät merkittävästi kaikkea elinikäistä oppimista.
Kynnys lähteä kansalaisopiston kurssille on huomattavasti matalampi kuin pakotettuna työvoimakoulutukseen. Erityisesti vähemmän koulutetuilla omaehtoiset opinnot ovat siten merkittävä opinpolun avaaja. Huumevalistajien niin sanotun porttiteorian mukaan "miedotkin" huumeet ovat vahingollisia, koska niiden käyttäjä usein siirtyy koviin aineisiin. Vastaavasti yksikin kansalaisopiston kurssi saattaa vaarantaa osallistujan tulevaisuuden, houkuttelemalla tämän pitkäkestoisiin opintoihin.
Uskaltaisiko EU kokeilla? Vaihteeksi?
Julkaistu: 24.3.2010 klo 7:00
Jyri Manninen on aikuiskasvatustieteen professori Itä-Suomen yliopistossa. Hän on tutkinut, miksi aikuiset osallistuvat koulutukseen, miten koulutus vaikuttaa ja miten sitä tehdään.
Manninen on opiskellut kansalaisopistossa myönteistä ajattelua ja saaristolaivurin taitoja. Hän kehittää itseään metsälenkeillä ja luonnossa. Myös matkailu avartaa.
jyri.manninen[ät]uef.fi