Kuntaliiton visiot
Kuntaliiton maaliskuinen sivistyspoliittinen ohjelma sohaisi sivistystyöläisten muurahaispesää sen verran, että sen pohjalta syntyi paljon säpinää — tosin vain yhdestä sanasta. Lähitarkastelussa asiakirjasta löytää muutakin hauskaa.
Sivistyksen suunta 2020 -ohjelman ehdotus sivistystyön instituutiolähtöisyyden poistamisesta sai paljon huomiota kentällä ja mediassa. Sivistyksen päätoimittaja Pekka Sallila osoitti idean päättömyyden blogissaan.
Vaikka olen sivistystyön vahvaa organisaatiokeskeisyyttä itsekin arvostellut, sivistystoimintojen yhdistäminen vaikkapa ammattioppilaitoksen yhteyteen olisi vaarallinen tie. Sivistyä voi myös kansalaisopiston ulkopuolella, mutta opisto ei voi toimia vääräntyyppisen organisaation sisällä.
Kuntaliiton kansalaisopistojen palveluja koskevasta visiosta on vaikea keksiä mitään negatiivista. Hyvää on esimerkiksi alueellisten lähipalveluiden turvaaminen. Mukavasti verkko-opetuksen hyödyntäminen on linjattu mukaan kehittämisalueena.
Tosin "lukukausien mittaisten kurssien" vaihtoehdoksi nimetään verkkokurssit ja monimuoto-opetus. Ihan kuin koko lukukauden mittaista kurssia ei voisi järjestää verkko- tai monimuoto-opetuksena. Hups.
Tekstissä on myös kritisoitavaa, jos sitä lukee kuin piru Raamattua. Tai paikoin jo pelkkä lukeminen riittää: ammatillisen koulutuksen ujuttaminen kansalaisopistoihin ja kulttuuri- ja kädentaitojen opettajien yrittäjäuran tukeminen eivät ole kovin perinteisiä vapaan sivistystyön tehtäviä.
Elinikäisen oppimisen visiosta ja linjauksista pirullinen lukija löytää lisää möyhittävää. Kuntaliiton visiossa aikuisikä varataan aiemmin hankitun osaamisen kehittämiseen ja täydentämiseen. Entä jos joku haluaakin aikuisena oppia uutta? Minulta jäi lapsena hankkimatta ikonimaalauksen taito, olenko menetetty tapaus?
Elinikäistä oppimista koskevat koulutuspoliittiset linjauksensa Kuntaliitto on kiltisti kopioinut Euroopan unionilta. Koulutus on tuottavuuden ja työvoiman joustavuuden kehittämistä varten, perustuu reaktiiviseen muutoskäsitykseen ja tähtää työelämän muutoksissa selviytymiseen.
Osaamisen tunnistamisen ja ohjauksen tavoitteena on työllistettävyyden ja joustavan alanvaihdon edistäminen sekä pitkien koulutusaikojen lyhentäminen. Entä jos joku orava haluaa pyörässä juoksemisen sijasta välillä oikeasti oppia uutta ja kehittyä rauhassa?
Unionin koulutuspoliittisia linjauksia apinoivalle strategialle olisi vaihtoehtoja. Reipas etujärjestö olisi visioinut elinikäisen oppimisen vaikkapa yksilön omiin valintoihin pohjaavaksi mahdollisuudeksi, tai kansalaisyhteiskunnan ja yhteisöllisyyden muutosvoimaksi.
Julkaistu: 1.6.2011 klo 7:00
Jyri Manninen on aikuiskasvatustieteen professori Itä-Suomen yliopistossa. Hän on tutkinut, miksi aikuiset osallistuvat koulutukseen, miten koulutus vaikuttaa ja miten sitä tehdään.
Manninen on opiskellut kansalaisopistossa myönteistä ajattelua ja saaristolaivurin taitoja. Hän kehittää itseään metsälenkeillä ja luonnossa. Myös matkailu avartaa.
jyri.manninen[ät]uef.fi