Kliseen mukaan muutokseen sisältyvät aina uhka ja mahdollisuus. Joensuussa yliopistouudistus ja opetussuunnitelmien uudistus oli ensin aikuiskasvatustieteelle uhka mutta kääntyi pian lottovoitoksi.
Nyt tarjolla on upouusi elinikäisen oppimisen mallin pohjalta kehitetty mainio koulutusohjelma.
Aikuiskasvatustieteen opiskelumahdollisuudet ovat vaihdelleet eri aikoina. Tampereella se on onnistunut jo Urpo Harvan ajoista lähtien, ja 1980-luvun alusta lähtien se on ollut pääaineena monissa keskeisissä yliopistoissa Suomessa.
Viime vuosina aikuiskasvatustiede on ollut puristuksissa eri yliopistoissa. Jostakin on tullut ajatus, ettei sellaista tarvita, tai sen voi hyvin yhdistää yleiseen kasvatustieteeseen. Syynä on ollut joko säästövimma tai ymmärtämättömyys, pahimmassa tapauksessa näiden yhdistelmä, tuo hyvinvointisuomen alasajon E10-bensiini.
Yhdistämisboomin käynnisti Helsingin yliopisto 2000-luvun alussa. Näin esimerkiksi aikuiskasvatustieteen approbatur katosi avoimen yliopiston tarjonnasta. Yhdistäminen levisi hiljalleen Tampereelle ja Jyväskylään.
Vuosi sitten yhdistämisuhka iski myös Itä-Suomen yliopistoon kuin Mordorin uhka Hobittien Kontuun. Mordorista... anteeksi, opetus- ja kulttuuriministeriöstä alkoi tulla ajatuksia hakukohteiden ja pääaineiden huomattavasta vähentämisestä, ja uudet opetussuunnitelmat tuli rakentaa tältä pohjalta. Hyvästi aikuiskasvatustiede?
Tarina muuttuikin nopeasti Tove Janssonin "Kuinkas sitten kävikään" -tyyliseksi kehittämishankkeeksi, jossa on onnellinen loppu. Varsin pian oivalsimme, että kasvatustieteen ja aikuiskasvatustieteen opetussuunnitelmista on mahdollista kehittää aivan uudenlainen kokonaisuus.
Lähtökohdaksi otettiin elinikäisen oppimisen näkökulma, joka kliseemäisyydestään huolimatta toimi hyvin viitekehyksenä. Työnimeksi tuli LLL-ops, tuttavien kesken LollipOps. Kun painopisteeksi vielä otettiin oppiminen koulun ulkopuolisissa ympäristöissä, syntyi todella toimiva kasvatus- ja aikuiskasvatustieteen asiantuntijakoulutus.
Kaikissa opintojaksoissa on mukana painotusmahdollisuus joko kasvatus- tai aikuiskasvatustieteeseen oman pääaineen mukaan. Pääaine valitaan opintojen aikana. Koulutusohjelma on myös huomattavasti enemmän aikuisuutta painottava, joten käytännössä senkin kautta aikuiskasvatustieteen asema on vahvistunut Joensuussa.
Tämä näkyy vaikkapa ikiomassa koulutushallinnon kurssissa. Enää ei opiskella opettajaopiskelijoiden kanssa peruskoulun johtamista ja koti-kouluyhteistyötä vaan kansalaisopistojen ja ammatillisen koulutuksen hallintoa.
Mukana on monia uusia kursseja, kuten oppimisympäristöt työssä, arjessa ja koulutuksessa sekä ongelmalähtöiseen oppimiseen perustuvia kehittämishankkeita. Kevään aikana urakkana on vielä uuden opsin monimuotoistaminen uudella tavalla. Avoimessa yliopistossakin on siten syksystä alkaen tarjolla uusi ja aikuismaisiin suoritustapoihin pohjaava kokonaisuus.
Julkaistu: 23.3.2011 klo 7:00
Onnitteluja Hobittilaan uuden OPS:n kehitystyöstä, mukava olisi lukea näiltä palstoilta kuinkas sitten kävikään myös opiskelijoiden näkövinkkelistä jossain välissä.
Hyvä Joensuu! Oikea veto!
Jyri Manninen on aikuiskasvatustieteen professori Itä-Suomen yliopistossa. Hän on tutkinut, miksi aikuiset osallistuvat koulutukseen, miten koulutus vaikuttaa ja miten sitä tehdään.
Manninen on opiskellut kansalaisopistossa myönteistä ajattelua ja saaristolaivurin taitoja. Hän kehittää itseään metsälenkeillä ja luonnossa. Myös matkailu avartaa.
jyri.manninen[ät]uef.fi